// Maaliskuun kuulumisia
Maaliskuussa matkailtiin kotimaassa ja haaveiltiin matkailusta ulkomailla.
Haaveiltiin myös kesäkukista ja lakattiin haaveilemasta voimistelurenkaista. Miksi?
Sairastelua lapsiperheessä – maaliskuun kuulumisia
Kolme viikkoa sitten sairastelin vajaan viikon. Sellaista epämääräistä voimattomuutta, kurkkukipua ja köhimistä. Ääni oli monena aamuna kadonnut, mutta lämpö pysyi tiukasti normaalilukemissa, ja siksi on ihmetytti, miten väsähtänyt olo voikaan olla.
Noh, pari kolme viikkoa tuon sairauden loputtua (heti keskimmäisen synttäreiden jälkeen) aloin aivastella raivolla. Vedimme sitten kuopuksen kanssa uuden setin, joka itselläni oireili oikeastaan vain nenässä. Poskiontelot olivat aivan tukossa, ääni nasaalissa ja olo oli voimaton monta päivää.
Onneksi nuo päivät sattuivat Markuksen vanhempainvapaan alkuun. Sain katsoa pari päivää sarjoja putkeen! Tällainen jos mikä on vanhempien omaa luksusta.
Puhe lähtee lentoon – maaliskuun kuulumisia
Kuopuksemme, joka ei juurikaan vielä puhu, on parin viimeisen kuukauden aikana kiinnostunut kovasti kirjaimista. Kaikki lähti kirjainpalikoista, niinkun muidenkin lastemme kanssa. Sieltä löytyi ensin P niinkuin pappa, ja i niinkuin isi. Itseään hän kutsuu ”Äijäksi”, sittemmin ”Aijaksi”, mutta tunnistaa kyllä oman nimensä etukirjaimen kirjaimena ja sanoo sen aina tuon Aijan eteen.
Yhtenä aamuna huomasin, kun hän luetteli kaikki maitopurkin kirjaimet. Esim äm mummo, aa, i isi jne. Kirjainvarasto alkaa olla jo aika suuri!
Jännä, miten jonkin sortin herkkyyskausi on jokaisella lapsellamme ollut kirjainmuotojen tunnistamiseen alle kaksivuotiaana. Vaikka tämä taaperomme ei tosiaan edes juurikaan sanoja juttele. Kirjaimistahan se sanojen tunnistaminen ja lopulta lukuhommakin on sitten pikkuhiljaa lähtenyt liikkeelle.
”Pullistelijoita ollaan kaikki!” – maaliskuun kuulumisia
Melkein esikoisen syntymästä asti olen haaveillut voimistelurenkaista parvekkeelle. Viime viikolla veimme vihdoin tämän seitsemän vuoden haaveilu-urakan päätökseen.
Olin pyytänyt veljeni asentamaan koukut jo silloin kun muutimme, mutta nyt hain renkaat ja köydet, ja ilo oli irti. Tuntuu, että kesä on askelta lähempänä, kun terassillakin on jotain erityistä tekemistä!
Itse olen joulusta asti käynyt todella säännöllisesti 3-4 kertaa viikossa vesijumppaamassa ja nyt siitä on sairastelujen takia ollut taukoa. Jotenkin hauskaa miten paljon sitäkin hommaa alkaa kaivata.
Olen kuvitellut, että vesijumppa olisi tapaturmavapaata urheilua, mutta itse sain uimahallia ja allasta vaihtamalla (altaan kaltevuus vaihtui toiseen suuntaan jalkojen alla) plantaarifaskiitin siirtymään jalasta toiseen. Ai että odotan, että pääsen tästä maanvaivasta eroon!
Haaveilua – matkailua ja kesäkukkia
Haaveilurintamalla menee juuri nyt lujaa. Olen todennut, että helmi-maaliskuu ovat luonteelleni vähiten sopivia kuukausia SUOMESSA ja olen valmis luopumaan niistä lopullisesti. Meidänhän piti tänä talvena lähteä Espanjaan kuukaudeksi, mutta ehei. Budjetti ei vaan millään antanut myöden.
Jos en ensi talvena löydä itseäni lähempää aurinkoa tähän aikaan vuodesta, niin antakaa palautetta. En ole mennyt elämässäni eteenpäin.
Tämän alkukevään kotimaanmatkailuihin kuului pieni kiepsaus Etelä-Karjalassa. Kylmää oli, mutta päästiinpähän myös maistamaan aitoa italialaista gelatoa: @vallongolappeenranta
Lue myös: Itärajalta Savon sydämeen – Kylmää kuin kesälomalla
Ulkomaanmatkailun lisäksi olen haaveillut kesäkukista ja niiden kasvattamisesta. Tosin se saattaa jäädä haaveilun tasolle, sillä vietämme lomamme pitkälti mummolassa.
Instagram syöttää minulle nyt jatkuvasti mainoksia erilaisista sipuli- ja mukulakasveista ja voisin tilata about kaiken kotiini. Yhden pussin daalioita nappasin jo Prisman hyllystä.
Erityisesti tänä vuonna kiinnostavat pionit, daaliat, anemonet ja tsinniat (suomennos?) Lisäksi löysin eri värisiä auringonkukkia? Näistäkään en ole ennen edes kuullut.
Odotukset kukkien kasvatuksen suhteen ovat todella matalalla, sillä olen ensikertalainen enkä todellakaan mikään viherpeukalo. Jos saisi edes jonkun kukan kukkimaan, niin siinäpä tavoitetta.
Mummolassa voin onneksi kokeilla oikeastaan mitä vain, sillä siellä on aina kaupungin paras puutarhuri paikalla!
Muita puutarhureita odottelemassa puskiin sukeltamista?
// M-E
Lue myös edellinen postaus:
My day – Kerran seitsemässä vuodessa
