// Kotiäidin työpäivä
En ole koskaan tehnyt MyDayta. Aamut eivät ole juttuni, joten jos olen joskus haaveillutkin sellaisen tekemisestä, niin aamutuskissani olen sen todennäköisesti dropannut tai unohtanut, ja iltapäivällä on ollut jo liian myöhäistä.
No nyt muistin tämän vanhan trendin jostain ja luulin, että on tulossa ihan normaali päivä lasten kanssa, joten aloin kirjoitella päivän tapahtumia ylös. Saattaa olla tylsä postaus muille luettavaksi, mut muistojen kansioon itselle!
”Aamu” – heräilyä taaperon kanssa kaksin – kotiäidin työpäivä
Markus oli siis vienyt lapset kouluun ja kerhoon ja oli etätöissä kotona meidän heräillessä.
Illalla Markus oli pelaamassa lätkää n. klo 21-24. Laitoin ysin maita kaksi vanhinta lastamme nukkumaan ja vietin loppuillan yökyöpelitaaperomme kanssa. Markus tuli kotiin puolilta öin ja olin tuolloin itse jo aivan loppu.
Markus jatkoi vielä ylhäällä pitkään ja heräilin moneen otteeseen ennen kun hän lopulta tuli nukkumaan. Yö oli jotenkin rikkonainen vaikkei kukaan lapsista edes herätellyt. Onneksi sain nukkua pitkään aamulla.
10.40 Herättiin kuopuksen kanssa. Näin pitkään unta siitä, etten enää koskaan saisi lapsia. Se oli tosi masentava uni.
10.50 Kuopuksen aamuimetys. Voitteko kuvitella, että imetys ensi kuussa kaksi vuotta täyttävän kuopuksemme kanssa jatkuu edelleen? Kauas on tultu esikoisen imetysajoista.
Lue lisää: Kun imetys ei onnistu
11.00 Markus on keittänyt kahvia, ja juon sen tapani mukaan sohvalla. Annan vielä maidon kuopukselle, mutta leipä ei hänelle maistu.
11.20 Alan laittaa meitä kuntoon keskimmäisen kerhohakua varten. Kevättakki pitää kaivaa yläkaapista ja siksi lähtömme venyy.
11.30 Pääsemme lopulta lähtemään ja kaahaan kotitietämme juuri sellaista vauhtia, mistä antaisin muille autoilijoille pahaa silmää
Kerhosta hakua ja ruokaa – kotiäidin työpäivä
11.33 Kerhon pihassa. Olimme tokavikoja hakijoita.
Yleensä vaikka hakuaika on 11.30, lapset ovat valmiina vasta 20 tai varttia vailla. Siksi harvoin tähtään edes tuohon puoleen. Mutta tällä kertaa lapset olivat kuin olivatkin ajoissa. Lapsukaiseni juoksi luokseni innoissaan! Hän oli päässyt kerhossa kylvämään rairuohoa aiemmin itsetehtyihin kuppeihin.
11.45 Takaisin kotona. Alan heti keittää nallepastaa lapsille. Sen kanssa tonnikalaa oliiviöljyssä ja tomaattia. Helpolla mennään.
Yleensä kyselen jo kerhosta tullessa mitä kerhossa on ollut, mutta nyt se jäi vähän kesken ja jutustelimme kerhosta enemmän vasta syödessä. Itse söin nyt vasta aamupalan. Ullan pakarin täysjyväkaurainen aurinkosämpylä tomaatilla ja juustolla. Ostetaan näitä aina ilta-alesta pakastimeen, koska aivan parhaita suoraan pakastimesta paahdettuna.
Jään itse syömään vielä kun lapset lähtevät pöydästä. Alan selailla Notepadia puhelimesta, siellä on todo-listani. Minun piti lisätä sinne jotain, kun otin sen esiin, mutta unohdin sen ennen kun ehdin lisätä sen. Luen listan läpi, ja ajattelin, että voisin tilata itselleni kotihousuja. Tilaus jää kesken, kun toinen lapsista kaipaa jotain.
12.15 Olen jo kauan sitten unohtanut tilauksen ja alan siivota keittiötä. Ruoat jääkaappiin, pöydän tyhjennystä ja pyyhkimistä. Alan tyhjentää astianpesukonetta, ja huomaan, että aterinlaatikon pohja kaipaaa pyykimistä. Aloitan homman ja se jää kesken, kun ovi käy.
Iltapäivä – lapset leikkii ja äiti puuhaa
12.45 Esikoinen tulee koulusta kotiin. Tapamme mukaan hän kertoi tunti tunnilta, mitä on tehnyt koulussa. Kohokohtia ovat välkät, ruokailu ja kotimatka.
12.50 Lapsilla alkaa heti leikit ja tulen itse kirjoittamaan tätä postausta. Jatkan laatikon puhdistamista ja astianpesukoneen tyhjennystä.
13.00 Lapset pyytävät laittamaan ajastimen päälle. Ensin leikitään toisen leikkiä vartti, sitten toisen. Jos leikkiä halutaan kuitenkin jatkaa, niin jatketaan, mutta molempien leikkiä pitää leikkiä ainakin tuo aika.
Olen itse ollut jo viikon jossain epämääräisessä taudissa, jossa ääni on aamuisin poissa, mutta selkiintyy päivällä, tosin aika möreänä. Veto on poissa tai en ole normaalissa kunnossani. Tänään nenä on vuotanut erityisesti, olen aivastellut ja ärsytysyskää. Mietin siitepölyjä, liekö vaikutusta? Minulla ei ole todettu allergiaa kun koivulle, jonka aika ei ole vielä. Enkä koe koskaan reagoineeni siihenkään.
13.10 Jatkan erinäisten keskeytysten jälkeen astianpesukoneen tyhjennystä. Hermot menee ekan kerran tämän päivän aikana, kun lautaset on kaapissa jälleen eri kohdassa, kun mitä sovittu.
Vaipan vaihto.
Aloitan täyttämään astianpesukonetta.
13.15 Markus tulee pööpöilemään keittiöön. Pyyhin ovien ja laatikoiden pinnat jutellessa. Saan astianpesukoneen täyteen. Jutellaan illasta. Mulle ehkä omaa aikaa ja Markus lasten kanssa jonnekin. Mietin uimista, tekis mieli, mut jos Markus ottaa auton, niin en taida viitsiä lähteä liukastelemaan. Ja jos Markus aikoo viedä lapset mukanaan, niin haluan ehdottomasti olla yksin kotona!
Putsaan pöydät loppuun lapset leikkii edelleen melko sovussa. Kerran kävin parvekkeella katsomassa mitä yksi huutaa, mutta ei hätiä, pieni lähes kivuton tipahdus.
Olen aina inhonnut siivoamista ja ruoanlaittoa ja olen tehnyt niitä melkeinpä työkseni seitsemän vuotta kotona. Kaikkeen tottuu. Paitsi minä en totu ikinä rutiineihin ja kotona olo on ollut itselleni melkoinen oppikoulu tylsyyden ja jatkuvan toisteisuuden sietämiseen.
Mietin myös, että olisi kiva istua enemmän. Istun päivän aikana tosi vähän. Jos istun, niin joku lapsista on heti kimpussani. Siksi keittiön saarekkeeseen nojailu on yleisin ”lepopaikkani”. Olen miettinyt siihen korkean tuolin hankkimista, mutta sen pitäisi olla sellainen, ettei kukaan kompastu siihen. Tai että kuopus ei kiipeile siihen.
Onneksi Suomessa on sisävessat, ja vessanpöntöt: Saa istua. Eikä tarvitse kyykätä viemäriin vessassa käydessään. Fysioterapeutit ovat tästä varmasti eri mieltä.
13.35 Aloitan viikkaamaan pyyhkeitä. Markus imuroi eilen, mutta keittiö olisi imuroimisen tarpeessa. Alan haaveilla robotti-imurista, joka asuisi sohvan alla ja tekisi vain pientä lenkkiä keittiössä päivittäin.
13.50 Lasitetulle terassille paistaa aurinko ja on niin lämmin, että lapset haluavat pukea jätskimekot ylleen. Kuopuksen vaatekaappi on täynnä mekkoja, jotka mahtuvat hänelle vielä juuri ja juuri. En raaski heittää niitä vielä kirppiskasaan. Eipä kyllä hänkään halua niistä vielä luopua.
Pari ruttuista mekkoa saa minut haaveilemaan silittämisestä. Se on imuroimisen kanssa ainoa kotityö, josta tykkään. Voisin silittää työkseni.
14.00 Istahdan sohvalle ja selaan somea. 12 minuuttia ja kuopus on niskassani, kirjaimellisesti. Tehdastyöläisen kahvitauko.
14.15 Laitan soimaan Vesalan ”Älä droppaa mun tunnelmaa”, ja meillä tanssitaan! Lapset valitsivat lisäksi musiikikseen Risto Räppääjää ja Kuumaan Ylivoimaisen. Mietin biisin sanomaa ja toivon, että lapset ajattelevat jonkun olevan vaikkapa urheilukisoissa ylivoimainen.
Ruokaa, ruokaa, ruokaa – kotiäidin työpäivä
14.40 Lapset viihtyvät edelleen keskenään. Mä alan valmistella seuraavaa ruokaa pilkkomalla lohkoperunoita. Ei käyty kaupassa tätä viikkoa varten, joten ruoat on rääppeitä. Ajattelin laittaa uuniin papuja, tomaatteja ja perunat ja keittää munia. Lisäksi salaattia ja kurkkua ja dippiä.
Kun lapset muuttavat kotoa, en enää ikinä tee arkena ruokaa. Muistuttakaa. Sen sijaan leivon joka päivä!
14.50 Mietin välipala-asiaa ja banaanilettuihin löytyi aineet. Alan tehdä niitä. (banaania, kananmunaa, avokadoa, kaurahiutaleita, kauramaitoa, maitorahkaa tällä kertaa)
15.20 Lapset syötetty. Ja kovin onnellisilta vaikuttavat!
15.30 Tässä vaiheessa päivää alkaa tuntua siltä, että haluaisi olla jo hetken rauhassa ja hiljaisuudessa. Ei olla käyty pihalla, ja se alkaa näkyä kaikissa.
Vaikka miten kirjoittelisi koko päivän tapahtumat, niin eihän tässä näy kaikki ne keskeytykset, joita päivän aikana tulee. Kokonaisuutta ja päiviin väsymistä on vaikea kuvata tekstissä.
Yritän usein kuunnella rutiinihommia tehdessä kuulokkeilla jotain äänikirjaa tai podia, mutta hermot jatkuviin keskeytyksiin menee tosi nopeasti, kun lapsilla on aina jotain asiaa. Mikä taas on ihan normaalia ja hyvä asia. Lapsilla kuuluukin olla asiaa! Ei kuulokkeille!
15.40 Huomenna on esikoisen laulutunti ja soittelen hänen laulutuntilaulujaan, jotta melodiat jäisivät mieleen. Opettelemme myös parin kappaleen sanoja yhdessä. Pääsen myös vihdoin hetkeksi istumaan. Kantapäät soivat.
16.00 Laitan perunat vihdoin uuniin ja valmistelen salaatin. Kamala nälkä. Söin kyllä itse pari pientä banaanilettua, mutta ei niillä nälkää kauas siirretty.
16.15 Alan laittaa lapsia valmiiksi mammalaan lähtöä varten. Haaveilen jo sohvalle koko päiväiseksi siirtymisestä. Aion ensinnä avata HBO:n ja katsoa Gossip Girliä. Katson sitä ekaa kertaa ja neljäs kausi menossa. Love it. Team Blair!
16.45 Ruoka on valmis ja syödään lasten kanssa. Ihana, että lapset rakastaa papuja.
Markus viimeistelee vielä töitään.
Kotiäidin työpäivä – ilta kotona yksin! (ei se oikeasti näin mene..)
17.31 Talo hiljenee vihdoin ja oikaisen itseni sohvalle. Tää on ihmeellinen tunne. Hiljaisuus ja se, että olen sohvalla – yksin.
Olen aina ajatellut sohvan sellaisena sopukkana, turvapaikkana. Lapsiperhe-elämässä käsitys on kuitenkin muuttunut, sillä en lähes koskaan saa olla tässä yksin. Ensin yksi lapsista huomaa minut, ja jos toinen huomaa, niin huomaa seuraavakin. Mukavaa välillä. Välillä ei millään jaksaisi olla perheen ainoa kiipeilyteline.
Nyt aion käyttää aikani viisaasti ja jatkan postauksen loppuun myöhemmin. Mutta aion siis katsoa telkkaria, juoda kahvin, syödä suklaata, käsitellä kuvia, tutkailla kalenteria ja katsoa mitä löytyy todo-listasta. En aio selata somea, mut ehkä laitan pari stooria.
Katsotaan kohta teinkö aikomiani asioita. Adios.
***
18-19 Päädyn kirjoittamaan toista blogipostausta tunniksi. Tätähän mä kaipaan päivissä eniten. Että saisin keskittyä yhteen asiaan kerrallaan ja olisi hiljaista. Meillä telkkari tai radio tai musiikki ei koskaan ole ”huvikseen” päällä, sen sijaan lasten leikit raikavat tunnista ja päivästä toiseen!
Kirjoittaminen on kivaa, mutta niin on myös kaikki sälä blogipostauksen ympärillä. Hakusanojen miettiminen, hakukoneoptimointi, kuvien ottaminen ja käsittely. Nautin, silloin kun saan tehdä rauhassa. Enkä itse asiassa nykyään oikeastaan muuten edes tee.
Laitoin myös yhden stoorin Instaan ja kuuntelin Vesalaa ja luin laulujen sanoja.
Saatoin hieman eksyä instassa kukkamyyjien mainoksiin ja kuolata esim daalioita (joiden sipuleita ostin jo pussillisen), eri värisiä auringonkukkia jne.
19.00-20.00 Kukkien innoittamana päädyn selaamaan omia googlekuvia. Etsin kukkakuvia postaukseen. Tallensin ja käsittelin parikymmentä kuvaa ja laitoin valmiiksi kansioon odottamaan postaukseen lykkäämistä.
Kuvasin kolmannen blogipostauksen kuvia. Tosin valo loppui kesken, joten jätin homman suosiolla kesken.
Mietin myös milloin saataisiin tehtyä blogin ulkoasu-uudistus. Sitä on mietietty jo vuosia, mutta rahkeet näin isoon projektiin ovat olemattomat.
20-21 Kirjoitan blogipostausta ja katson vihdoin telkkaria. Meinaan tyhjentää tiskikoneen, mutta onneksi viime hetkillä muistan että ei todellakaan. Laitan välissä myös Dr Otkerin herkkupizzan uuniin. Mulla on aina niitä varalla itselleni omiin hetkiin. Paras on salami-mozzarella-pesto tai 4formaggio.
21-22 Katson telkkaria ja juon teetä.
Iltapuuhat – kotiäidin työpäivä
22-23 Porukka kotiutuu. Käyn suihkussa, luen lapsille pikaisesti Nollista ja nukutan heidät.
Kuopus oli nukahtanut jo matkalla ja nukkui aamuun asti. Mietin pitäiskö hänet alkaa nukuttaa kärryihin tai autoon iltaisin.
23+ Käyn vielä pesemässä hampaat. Menen sänkyyn, jo ennen kahtatoista, mutten saa unta ja selailen puhelinta. Juu juu, tiedän.
Kellon mukaan olen lopulta nukahtanut 0.52. Heräilin yöllä jälleen aika paljon. Sekä ärsytysyskään, että siihen, että kuopus kierii naamani päälle. Perusjuttuja. En silti luopuisi kainalokaveristani.
***
Sellainen päivä. Uskomatonta, että sain tällaisen postauksen vihdoin tehtyä!
En tosiaan lainkaan suunnitellut tekeväni tällaista postausta juuri tänään ja vähän harmittaa, että päivä päättyikin nyt kokonaisen illan kestävään omaaan aikaan. Sitä omaa aikaa en siis todellakaan sure, sille oli tarve! Mutta olisin halunnut kirjoittaa sellaisesta normaalista päivästä, jossa puuhaa on aamusta iltaan.
Mut nyt kävi näin. Sad not sad.
Jos sulla on blogi, niin linkkaa kommentteihin postaus omasta päivästäsi!
M-E
Lue myös: Koti-isän päivä – Markus avautuu
