Sastamalan Vanhat Talot
Ajelimme muutama viikko sitten Sastamalaan Wanhat Talot -tapahtuman merkeissä. Vastaavia tapahtumia on järjestetty tänäkin kesänä useita ympäri Suomea, mutta itselleni tämä tapahtumakonsepti oli aivan uusi.
Ideana tapahtumassa on, että erilaiset vanhat talot avataan yleisölle. Ihmiset pääsevät kurkkaamaan millaisia rakennuksia ympäri kotikuntaa oikein on ja mitä toimintaa niissä nykyään harjoitetaan. Kohteissa on usein myös myynnissä syötävää ja juotavaa, kahvilatoimintaa tms.
Reilun puolen tunnin ajelun jälkeen olimme Sastamalan (entinen Vammala) keskustassa. Keskustan alueella olevista kohteista kävimme tutustumassa vanhaan Pappilaan, Pukstaaviin ja Tornitaloon. Saimme kahvia ja pullaa, ja myös aurinko helli meitä kesän viimeisten lämpimien ilmojen kera.
Keskustan jälkeen tutustuimme vielä Vehmaan tilaan joka sijaitsee keskusta-alueen reunamilla. Sen jälkeen ajelimme Karkun kautta takaisin Tampereelle, pysähtyen vielä pariin kohteeseen siltä reitiltä.
Karkun kirkon viereisen pappilan pihalla mutustimme grillimakkaraa ja saimme vaihtaa muutaman sanan muiden tapahtumakävijöiden kanssa. Kohteiden välillä oli bussikuljetuksia, ja kohteissa meno oli kuin asuntomessuilla.
Kaikin puolin tapahtuma oli hienosti järjestetty, ja mikä parasta, ihmisiä oli todella paljon liikkeellä. Tämän päiväreissun tapahtumat herättivät minussa jälleen uusia pohdiskelun aiheita.
Suomen maaseudun ja pikkukaupunkien tulevaisuus
Sastamala näyttäytyi yllättävän elinvoimaisena pikkukaupunkina. Silmiinpistävää oli erityisesti se, että siellä oli myös uudisrakentamista käynnissä. Harvassa pikkukaupungissa enää paljoakaan rakennetaan uutta, kun muutenkin ollaan muuttotappiollisia.
Sastamalan keskusta oli myös mielestämme hyvin siisti. Siellä on paljon vanhoja hienon näköisiä taloja, jotka myös vangitsevat katseita. Vanhat talot näyttävät olevan myös melko hyväkuntoisia, mikä on hieno juttu.
Sastamalasta löytynee todella hyvin kaikki peruspalvelut. Kouluja on useita. Liikuntapaikkoja löytyy. Asuntojen hinnat ovat selkeästi huokeampia. Onko Sastamala kenties yksi Suomen elinvoimaisimmista pikkukaupungeista? Mistä muualta löytyy vastaavia esimerkkejä? Kertokaa toki kommenttikentässä!
Tapahtuman tiimoilla kylällä liikkui paljon porukkaa, ja jopa syrjäisemmissä kohteessa oli valtava väentungos. Aloin ihmetellä, mikä sai ihmiset liikkeelle tuona päivänä, ja miksi normaalina viikonloppuna vastaavaa ei todellakaan näe.
Ihmetystä lisäsi se, että itselleni sekä Vanhat Talot -tapahtumatyyppi että juuri tämä kyseinen tapahtuma eivät olleet millään tavalla tuttuja ennestään. En ollut törmännyt mihinkään mainontaan enkä ollut kuullut puhuttavan tapahtumasta, ennen kuin vaimoni M-E siitä kertoi ja ehdotti osallistumista.
Vielä matkalla Sastamalaan M-E googlaili tietoa kohteista, ja törmäsi aika huonoon tiedon saatavuuteen tapahtuman kohteista. Ja kaiken tämän tiedon olemattoman saatavuuden jälkeenkin kohteet olivat täynnä ihmisiä. Mielestäni erittäin outo yhtälö.
Mitä tämä kertoo Suomesta ja suomalaisista?
Pohdiskeluni kohdistuvat seuraaviin seikkoihin:
- Suomessa riittäisi paljon nähtävää ja koettavaa ihan kaikille.
- Suomessa ei osata markkinoida eikä myydä.
- Suomalaiset haluavat nähdä ja kokea asioita, jos siihen tarjotaan selkeää mahdollisuutta.
Sastamalan vanhat talot -tapahtuma osoitti minulle, että suomalaiset ovat erittäin kiinnostuneita omasta lähiseudustaan. He viitsivät lähteä retkelle läheiseen pikkukylään, jos on joku syy mennä sinne. Mutta jonkun pitää nähdä vaivaa ja keksiä se syy.
Suomalaiset osoittavat jopa jonkin asteista sosiaalisuutta tällaisessa kylätapahtumassa. Kun on joku yhteinen teema, mikä on tuonut osapuolet samaan paikkaan, on helpompi vaihtaa muutama sananen. Miksei tätä tapahdu normaalissa arjessa?
Ulkomailla sosiaalinen kerääntyminen ulkotiloissa on monesti paljon normaalimpaa kuin Suomessa. On kahvilakulttuuria, torikulttuuria, markkinakulttuuria, ja niin edelleen. Ihmiset elävät laumoissa, ja ovat sisäistäneet sosiaaliset kokoontumiset osaksi jokapäiväistä elämää. Vähintään joka viikonloppu lähdetään ulos viettämään aikaa muiden ihmisten kanssa.
Palveluiden ja kohteiden markkinointi retuperällä
Suomessa iso ongelma on mielestäni palveluiden tai minkä tahansa kohteiden markkinointi. Monella pienelläkin kylällä on monesti jotain uniikkia, jonka takia siellä kannattaisi kenen tahansa käydä. Tämän asian esille saaminen tuntuu olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa.
Hyvä esimerkki on kesäkahvilat. Me kahviloiden ystävinä (varsinkin M-E), olemme monesti automatkoillamme googlailleet, että missäköhän matkan varrella olisi joku kiva kahvila jossa voisi käydä. Voitte arvata, että osumat ovat melko harvassa. Ja se ei johdu siitä, etteikö niitä kahviloita olisi, vaan siitä, ettei niiden olemassaoloa löydä netistä välttämättä ollenkaan. Toinen esimerkki mikä tulee mieleen on kirpputorit. Niidenkin nettinäkyvyys on monesti aika heikko.
Kun googlaat minkä tahansa suomalaisen pikkukylän ja mitä näkemistä siellä olisi, niin tulokset on usein varsin heikkoja. Mistä löytyisi kiva leikkipuisto? Mikä on kylän uniikein kahvila tai ruokapaikka? Mitä harrastuspaikkoja löytyy? Entä majoitusvaihtoehtoja? Nämä ovat esimerkiksi kysymyksiä, joihin kattavat vastaukset pitäisi löytyä helposti googlaamalla. Näin ei kuitenkaan ikävä kyllä ole.
Paljonko bisnestä suomalaiset voivatkaan missata?
Toinen pointti omasta kokemusmaailmasta tulee harrastusten puolelta. Tietynlaiset harrastukset saavat ihmisiä liikkeelle mitä oudoimmassa määrin. Tulee mieleen esimerkiksi omat lajit, frisbeegolf ja skeittaus. Olen kolunnut mitä ihmeellisempiä paikkoja sekä frisbeegolfin että skeittauksen ansiosta. Olen ajanut varta vasten aivan ihme reittejä aivan mielikuvituksellisiin paikkoihin, joihin en ikinä olisi mennyt muutoin kuin harrastuksen innoittamana.
Usein sitten törmää tilanteeseen, jossa paikalliset eivät ole ollenkaan tiedostaneet, että joku oikeasti tulee kauempaakin varta vasten heidän kylille, koska siellä sattuu olemaan joku harrastuspaikka. Ja näin paikallisilta jää kokonaan käyttämättä mahdollisuus tarjota näille kävijöille palveluita, joita he tarvitsisivat ja mielellään käyttäisivät.
Suomessa ei muutenkaan osata mielestäni myydä. Kun liikut ulkomailla turistipaikoissa, niin sinulle tarjotaan jos jonkinlaista tuotetta tai palvelua. Monesti tämä tuputtaminen ärsyttää, mutta minä myös ihailen yhtä piirrettä näissä kaupustelijoissa: He tarjoavat tilanteeseen sopivia tuotteita ja palveluita.
Äärimmilleen kohdennettuja palveluita
Nämä edellä mainitut kaupustelijat ovat markkinatutkimuksensa tehneet. He tietävät millä tuotteilla on kysyntää missäkin paikassa ja ajassa. Kun päivällä aurinko polttaa ja on kuuma, ihmisille tulee jano. Silloin heille kannattaa myydä jäävettä. Kun alkaa sataa, kannattaa myydä sateenvarjoja. Kun ihmiset saapuvat rannalle, he voivat tarvita pyyhettä tai huivia, jonka päällä on mukava köllötellä. Rannalla on myös kuuma, mikä olisikaan houkuttelevampaa kuin kylmä virvoitusjuoma suoraan kouraan ojennettuna. Rannalla valmiiksi puolialastomana makoilevalle henkilölle on luontevaa tarjota myös selkähierontaa. Illalla pimeän tultua perheet kokoontuvat toreille. Silloin kannattaa ampua taivaalle värivaloin varustettua pyörivää hyrrää, ja saada kaikki lapset kinumaan vanhemmiltaan tuota kivalta näyttävää lelua. Listaa voisi jatkaa pitkään…
Liikuskelepa Suomessa kaupungeissa, rannoilla, tapahtumissa… siinäpähän olet tarpeinesi, ei niitä kukaan yritä täyttää, vaan olet ihan itse vastuussa itsestäsi. Suomessa ostajan on itse oltava aktiivinen, tai muuten kauppaa ei synny. Sen jälkeen vaaditaan yleensä vielä pitkä jonotus. Ostajan on todella haluttava ostaa, muuten kauppaa ei synny.
Kaiken huipuksi yksilöllisiin tarpeisiin voi joskus olla vaikea saada vastinetta. Voi jopa käydä niin, että jos ostaja haluaisi jotain, mitä ei löydy listalta, niin hänelle ei myydä yhtään mitään. ”En voi myydä, koska sitä ei löydy järjestelmästä.” ”Ei sitä voi muuttaa, nää myydään tämmöisinä kuin ne on.”
Palvelun tasosta voisin vielä jatkaa samaa laulua. Mielestäni jokaisen palvelualalla työskentelevän tulisi tehdä opintomatka esimerkiksi Amerikkaan. Siellä kun asioi erilaisissa ruokapaikoissa niin todennäköisesti huomaa mitä Suomesta puuttuu. Suomesta puuttuu yllätyksellisen hyvä palvelu. Suomestakin voi saada hyvää palvelua, mutta se tarkoittaa, että ostaja saa sen, ja vain sen mitä on ostanut. Se pitää ostajan tyytyväisen hiljaisena, mutta ei aiheuta juuri tunteita suuntaan tai toiseen.
Yllätyksellisen hyvä palvelu taas antaa ostajalle elämyksen tai kokemuksen siitä, että hän saa ostamansa asian lisäksi vielä jotain ekstraa. Se jättää paljon pidemmän positiivisen muistijäljen ja saa kenties palaamaan toistekin samaan paikkaan tai ainakin suosittelemaan sitä muille.
Seuraava askel – Paluumuutto maalle?
Miten tämä kaikki edellä purettu patoutuma liittyikään Vanhat Talot -tapahtumaan tai Suomen maaseudun tulevaisuuteen?
Pointtini on, että Suomen maaseuduilla on jotain, minkä takia ja minkä avulla sitä voitaisi pitää hengissä. Kyse on vain asioiden markkinoinnista, tuotteistamisesta, kysynnän ja tarjonnan kohtaamisesta.
Saa nähdä miten käy. Jatkuuko kuihtuminen, muuttotappio ja autioituminen, vai kääntyykö kenties joskus suunta? Näemmekö joskus suuren muuttoliikkeen pois kaupungeista pienemmille paikkakunnille? Mitä pitäisi tapahtua, että näin kävisi? Jätä ajatuksesi kommenttikenttään!
Näitä ajatuksia tulen jatkamaan joskus toiste, kun käsittelen asuinpaikkaa sekä elannon ansaitsemisesta mahdollisesti eri tavoin kuin tällä hetkellä.
