// Bensaveron alennus ja muita koululaisvitsejä vuodelta 2023.
Autoilua ei ymmärretä.
Persutkin ymmärtävät sen aivan väärin.
Ja mitä tulee niihin halvatun sähkövatkaimiin, niin kukaan ei tajua niistä mistään mitään.
Bensaveron alennus – Mikä homma?
Kenties erään maahanmuuttovastaisen puolueen painostuksesta hallitus lupaili helpotusta bensaveroon. Pitäähän myös haja-asutusalueella asuvia äänestäjiä pitää tyytyväisenä.
Tottakai monessa paikassa autolla ajaminen on aivan välttämättömyys. Ajoneuvo pitää olla, jos meinaa töissä ja muilla asioilla käydä. Ihmisellä on tarve liikkua.
No mutta eikös meillä ollut myös se ilmastokriisi jo ihan sylissä?
Miten siihen sopii, että fossiilisen polttoaineen käyttöön kannustetaan?
Onko tämä siis viesti, että ei ollut sittenkään tarvetta vähentää öljyn polttamista?
”Antakaa savuta entiseen malliin, me tuemme teitä ettei tunnu liikaa kukkarossa!”
Aiheesta lisää: IS: Orpon hallituksen kaavailema polttoaineveron alennus hyödyttää suurituloisia ja kasvattaa ilmastopäästöjä
Olisiko parempi ollut antaa tuet vaikka työmatkavähennyksien kautta? Työn tekeminen on sellaista hyvää, johon halutaan kannustaa. Jos siihen kuuluu valitettavana sivutuotteena bensan polttaminen niin sitten pitää vaan valita kahden pahan välillä.
Nyt hallitus antaa väärän viestin ja tukee ihan kaikkea bensan polttamista. Oli se sitten töissä käyntiä tai piuhan ajamista huvikseen.
Aiheesta lisää: HS: Hallitus ei juuri saa lausunnoissa tukea polttoaineveron alentamiselle
Väärin ymmärretty autoilu
Tampereella alkoi viimeistään ratikkatyömaan alkuaikoina julkinen puhe siitä, miten ”autoilijoita kiusataan”.
Eli suomeksi sanottuna, Tampereen keskustassa on hankalaa ja välillä hidasta liikkua autolla.
No mistäköhän tämä sitten johtuu?
Olisiko kyse siitä, että Tampere keskittyy tarjoamaan hyvät mahdollisuudet liikkua julkisilla sekä kevyen liikenteen muodoilla, jotta rajallisessa kaupunkitilassa liikkuvien autojen määrää saataisi vähennettyä?
Tavoitteena on ehkä ruuhkattomampi, puhtaampi ja viihtyisämpi keskusta, jossa liikkuminen on sujuvaa sekä ympäristöystävällistä ja siten kestävää pitkälle tulevaisuuteen.
Onko tässä onnistuttu, on sitten aivan eri asia.
On paljon ihmisiä, joita on hyvin vaikea siirtää tuosta vain julkisten käyttäjäksi tai muuten vaan autottomiksi siinä hetkessä kun he saapuvat omalla yksityisautollaan naapurikunnasta Tampereelle.
Kokemusta on, olenhan yksi heistä.
Lue myös: Mistä hyvä perheauto? Valinnan sietämätön vaikeus
Suuri väärinymmärrys
Autoilun suuri väärinymmärrys on siinä, että juuri nimenomaan yksityisautoilua pidetään itseisarvona ja muuttumattomana itsestäänselvyytenä. Yleisesti mielletään, että jokaisella kansalaisella, varsinkin periferiassa asuvalla, tulee olla rajoittamaton oikeus ajaa omalla autollaan aivan minne haluaa, milloin haluaa, koska se on ainoa tapa jolla hän saa asiansa hoidettua.
Tähän sisältyy siis kaksi asiaa, joista jälkimmäinen johtuu yleensä ensimmäisestä:
- Ihmisella on tarve hoitaa asioita, kuten käydä töissä, harrastuksissa, lääkärissä tai ystävän luona.
- Ihmisellä on tarve liikkua paikasta toiseen.
Nyt sitten kysyn kysymyksen, että miksi se suurimman osan ajasta pihassa tai työpaikan parkkipaikalla seisova oma auto on ainoa tapa hoitaa näiden tarpeiden täyttyminen?
Kaupungeissa varsinkin parkkipaikoilla seisovien autojen määrä on aivan järkyttävän suuri.
Ihmiset ovat käsittämättömän halukkaita maksamaan suuria summia rahaa siitä, että yksi kappale tuhansien tai kymmenien tuhansien eurojen arvoisia metallihäkkyröitä seisoo ulkona vesisateessa päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen, odottamassa että juuri sillä kyseisen auton omistajalla on tarve liikkua paikasta toiseen.
Kun se liikkumisen tarve sitten lopulta koittaa, niin tämä vehje on pienen hetken käytössä, vain että se voisi taas uskollisesti seistä seuraavat tunnit, päivät tai viikot tyhjillään, ruostumassa ja odottamassa omistajansa seuraavaa liikkumistarvetta.
Ihmettelen kovasti, miksei yhteiskäyttöautot ole vielä lyöneet kunnolla läpi. Ihmiset ovat ilmeisesti aivan liian mukavuudenhaluisia.
Meillä on jo tarvittavat teknologiat olemassa, ja toimivia sovelluksia tähän on jo useita. Mutta käyttäjiä ei vaan tunnu olevan tarpeeksi, mikä on hyvin erikoista.
Mietin vain, kauanko meillä menee oppia uudenlainen tapa käyttää kaikkia ajoneuvoja?
Sähköpotkulaudoissa homma on tapahtunut jo vuosia sitten, mikä vielä kestää autojen kohdalla?
Lue myös: Reissuvinkit – Auton vuokraus ulkomailla
Ei julkista liikennettä, vai ei liikennettä?
Sitten on tämä, että asutaan syrjemmässä, josta ei ole julkista liikennettä saatavilla ollenkaan, tai sitä ei satu olemaan tarjolla omiin menoihin sopivasti.
Eli oma auto on pakko olla?
Mutta mites ne maantiet ja motarit, eikö siellä aika usein kuitenkin liiku aika paljon autoja joka suuntaan?
No okei, jossain oikeasti harvaan asutulla alueella ei liiku, mutta palataan siihen myöhemmin.
Eli liikennevirtaa on valtavasti joka suuntaan, mutta se yksi poloinen jonka pitäisi päästä paikasta A paikkaan B, ei saa haluamaansa kyytiä. Hän joutuu muiden tapaan nousemaan yksin omaan viisipaikkaiseen autoonsa, ja liittymään tuohon autojonoon, jossa kukin ajelee ylhäisessä yksinäisyydessään kohti omaa määränpäätään. Individualistien unelmaa.
Miten meillä on liikkunut postit jo satoja vuosia osoitteesta osoitteeseen? (Joskus tämä tapahtui jopa hyvinkin täsmällisesti ja nopeasti.)
Miten meillä saa ruokaa kotiin yhdellä napin painalluksella niin, että useampi ruoka-annos kulkee yhtä aikaa saman lähetin mukana eri osoitteisiin?
Miksei se poloinen kyytiä tarvitseva voi vain nousta yhden kyytiin niistä sadoista autoista, jotka ovat menossa samaan suuntaan kuin hän?
Ai että miten pääsisi juuri sinne minne haluaa?
No meneehän ne ruuatkin perille, ilmeisesti usein ihan lämpiminäkin vielä. Ja kuussakin on käyty. Ei pitäisi olla iso ongelma ratkottavaksi.
Tämäkin asia on jo keksitty aikoja sitten. Ensin oli liftaaminen, ja sitten kun se kuoli, niin taksipalvelut keksittiin tarjota joukkoistetusti yyberin muodossa. Mitään uutta ei sinänsä tarvitse keksiä, sen kuin ottaisi vain käyttöön ja jalostaisi käyttötapaukseen sopivaksi palveluksi.
Äitini juuri jokin aika sitten kertoi, kuinka hän kävi nuorena töissä toisessa kaupungissa kaukana kotoa: liftaamalla.
Respect!
Miettikää, useita vuosikymmeniä sitten tämä liikkumisen ongelma oli ratkaistavissa maalaisjärjellä ja niin sanotulla yhteisösopimuksella. Kyytiä tarvitsevalle annettiin tietysti kyyti. Nyt sama asia on ylitsepääsemätön.
Lue myös: Näin vaihdat oman auton julkisiin lasten kanssa
Liikkumisen tarve, onko sitä oikeasti?
Toinen tapa vähentää liikkumisen aiheuttamaa ympäristökuormaa, sekä pienentää tämän välttämättömän autoilun dilemmaa, on tietysti vähentää liikkumista.
Korona-aika teki tätä aika tehokkaasti, mutta eikös vain olla palattu ainakin lentämisen osalta takaisin vanhaan, ja vähän yli.
Etätyöt ovat toki jääneet osittain päälle, mikä on liikkumisen tarpeen vähenemisen osalta hyvä asia. Aika nopeasti huomattiin, että ison osan töistä voi hoitaa ilman että liikutaan yhtään mihinkään. Toki etätyöhön liittyy paljon muutakin, kuten ihmisten hyvinvointi, työn ja kodin yhteen sovittaminen, jne. Mutta ne ovat asia erikseen.
Ensisijainen tarve työssä käynnin tiimoilta on siis useimmiten suorittaa työnantajan tai oman yrityksen vaatimia työtehtäviä, eikä liikkua paikasta toiseen.
Entäs kun pitää käydä lääkärissä?
Kovan puuhaamisen alla ovat tietysti terveyspalveluiden digitalisaatioon liittyvät asiat.
Älä nyt pelästy. En minä väitä etteikö lääkärissä tarvitsisi enää ikinä pihtiputaan papparaisen käydä. Etälääkäröinti herättää aika huonoja väristyksiä näin äkkiseltään myös minussa, mutta onhan se ihan karu tosiasia, että monet asiat eivät tapaamista vaadi.
Digisoteen vaan niin paljon paukkuja, että kaikki pääsevät koska tahansa juttelemaan ja ottamaan vaikka miten pitkiä videopuheluita minkä tahansa erikoislääkärin tai muun spesialistin kanssa, niin eipä kukaan kaipaa enää takaisin vanhaan.
Kun aletaan puhua useiden kymmenien tai satojen kilometrien matkoista terveyskeskukseen, vain että joku naputtaisi näppäimistöä yhdellä sormella vilkaisemattakaan potilaaseen… Ei todellakaan maksa vaivaa!
Kellään ei ole tarvetta liikkua tällaisen takia.
Asioita voidaan hoitaa myös paremmin, ilman että kukaan liikkuu yhtään mihinkään.
Eli kiteytyksenä tähän ”pitää käydä lääkärissä” -keissiin: Ihmisen ensisijainen tarve on saada terveydenhoitoa nopeasti ja laadukkaasti, eikä liikkua paikasta toiseen.
Mutta sielläpä suhisee kelataksit jonossa pitkin maakuntia, ja valtio maksaa. Ei siinä, on se varmaan faktuaalisesti halvempaa kuljettaa asiakkaita pitkiäkin matkoja kuin ylläpitää kokonaisia terveyskeskuksia. Mutta voisin kuvitella, että yksilön hyvinvointia voi edistää myös jollain muulla tavalla tehokkaammin kuin istumalla koko päivän takseissa ja odotusauloissa, ja toistaa samaa rutiinia harva se päivä.
Eikä sotematkojen pidentymisen haitat koske vain vanhuksia. Lapsiperheessä keksin oikein hyvin muutakin aktiviteettia päivään, kuin esimerkiksi pelkkä neuvolakäynnin hoitaminen. Työssäkäyvän on hyvä myös ottaa omaan piikkiin puoli päivää palkatonta, että pääsee hoitamaan vaikka hammaslääkärikäynnin, eikö? Vai saisiko siihen menemään vaikka koko päivän? Eiköhän sekin onnistu.
Ja soten työntekijäthän ovat sellaista sakkia, joka teleporttaa itsensä minne tahansa töihin, ihan koska tahansa. Ilman mitään kuluja tai haittoja. Hyväpalkkaista porukkaa kun ovat, niin ei sovi valittaa jos työpaikka siirtyy muutama kymmenen kilometriä sinne tai tänne. No laitetaan vaikka sata kilsaa lisää, eikös se ole ihan normaalin työssäkäyntialueen rajoissa. Siinäpähän polkee fillaria joka aamu hiukan pidempään, ja liikuntakin tulee hoidettua siinä samalla. Eikun ainiin, autoilusta oli kyse, ja ihmisenhän pitää ajaa autolla. Oikeastaan ihmiset haluavat vain ajaa autolla, mahdollisimman pitkiä matkoja.
Lue myös: Kannattaako lapsen terveysvakuutus, vai riittääkö julkinen?
Jokaisen pitää myös käydä kaupassa!
Töihin, kauppaan, kotiin. Töihin, kauppaan, kotiin.
Siinä oravanpyörä, jossa useat meistä pyörii.
Tarpeeksi kauan kun tätä tekee, voi jättää ensimmäisen vaiheen pois ja ajella vain kauppaan ja kotiin.
Mutta kauppaanhan pitää päästä, mitä sitä muuten ihminen syö? Ja kauppaanhan mennään omalla autolla, kuka niitä maitoja saati mäyräkoiria jaksaa muuten sieltä kotiin kantaa?
Mutta hei, jälleen kerran: Meillähän on jo kaikki asiat olemassa, jolla tätä liikkumisen tarvetta voitaisi pienentää entisestään. Myös syrjäseudulla.
Eli ruoka kulkee jo nykyään monessa eri muodossa ihmisten kotioville. Valmiit annokset kulkevat sujuvasti ravintoloista koteihin, ja marketistakin saa ruokaostokset tilattua joko noutopisteeseen tai ihan kotiin asti.
Hiukan teknologiaa ja alustabisnestä virittämällä meillä olisi lähes täydellinen ruuan kotiinjakeluverkosto pystyssä ympäri Suomen. Ruokaa haluava henkilö voisi tehdä tilauksensa joko nykymallin sovelluksilla tai sitten jonkun toisen ihmisen tai koneen avustamana.
Jos ihminen ei halua, osaa, jaksa tai kykene tekemään tilausta tai valitsemaan, mitä haluaa ostaa, niin tämäkin olisi helposti hoidettavissa tekoälyn avulla. Ei vaadi edes kovin ihmeellistä algoritmia, että voitaisi tehdä päätös ”Tilataan tälle tyypille sama setti, mitä hän aina ennenkin on ostanut: Perunoita, juustoa, tomaattia, kurkkua, salaattia, ruisleipää ja margariinia.”
Kun tilaus on saatu perille, niin ruuat toimitetaan ihmisille kotiin. Nykymallin mukaan mentäessä toimituksen hoitaa joko perinteinen ”ihminen ja pakettiauto” -yhdistelmä, tai sitten jakelurobotti, joita myös on jo liikenteessä. Tähän jakeluketjuun vielä dronet mukaan, niin saadaan kauppakasseja kuskattua entistä nopeammin ja vaikeampiin paikkoihin.
Jakeluverkoston kruunaa meikäläisen kuningasidea, eli tavallisille ihmisille joukkoistettu jakelu. Siinä maalta kaupungissa käyvä henkilö saa kotimatkaa aloittaessaan kännykkäänsä tai autonsa näyttöön ilmoituksen, että viitsisitkö napata tuosta Prisman noutolokeroista vielä laatikon mukaan ja viedä sen naapurin mummolle. Hän kun sattui pohtimaan ääneen, josko sitä paistaisi lettuja tänään, mutta munat ovat loppu.
No tottakai tämä henkilö sen tekisi vaikka ihan hyvää hyvyyttään, mutta hyvän mielen lisäksi hän saa siitä myös rahallisen korvauksen. Näin tätä autolla muutenkin ajettavaa matkaa hyödynnetään samalla myös muuhun, ja taas saatiin autoilun tarvetta pienemmäksi.
Eihän tämä ole ollenkaan vaikeaa.
Sen kuin toteuttaisi vaan.
Meillä on siis ensisijainen tarve saada ruokaa kotiin, ei ajaa autolla hakemaan sitä.
Väärin ymmärretty autoilu
Yksityisautoilusta on Suomessa tullut erikoinen pyhä (pelti)lehmä.
Autolla ajamisen mahdollisuus koskettaa erityisesti syrjäseutujen ja haja-asutusalueiden ihmisiä, joiden elämässä ei tällä hetkellä ole muuta vaihtoehtoa kuin hoitaa liikkumisen tarpeet omalla autolla.
Aiheen ympärillä politikointi lisää polarisaatiota ja jakoa kaupunkilaisten ja maalaisten välillä, mikä ei mielestäni ole ollenkaan toivottavaa.
Mielestäni stereotyyppinen jaottelu on myös hieman valheellista, sillä pääosin ihmiset ovat lähes joka paikassa lopulta hyvin samanlaisia. Suomalaiset tykkäävät omistaa auton ja ajaa sillä, maksoi mitä maksoi. Autoilu on amerikkalaistyylisesti osa vapaan kansalaisen määritelmää ja keskiluokkaisuuden statusta. Suurin osa meistä kun kuuluu vähintään siihen väestöluokkaan.
Itse toivoisin näkeväni alalla paljon kehitystä, sekä teknologian että kulutustottumusten saralla.
Säätäisin tavalla tai toisella yhteiskäyttöautot taloyhtiöihin ja muuallekin kaupunkeihin pakollisiksi niin, että autojen kokonaismäärää saataisi vähennettyä ja käyttöastetta suurennettua.
Kaikki tämä tapahtuisi tietysti oikeanlaisilla kannustimilla.
Eli jollain aivan muulla kuin bensan alennusmyynnillä.
Ja sähkövatkaimiin palattaneen jatkossa, ne kun eivät mahtuneet mukaan tähän epistolaan.
// Markus
Kirjoittaja on sähkövatkaimella huristeleva perhematkailija, joka esittää Esson baarissa kuulemansa jutut täällä ominaan. Ota meidät seurantaan Instassa, niin pääset halutessasi jutuille myös meidän kanssa!
View this post on Instagram
