Nukkuminen on vauvaklubilaisten kuumin puheenaihe.
Miten teillä nukutaan? Heräileekö monesti?
Entäs päikkärit?
Nämä ajat ovat meillä jo toistamiseen lähes kokonaan takana. Tai ainakin oli vähän aikaa.
Unireggressio yllättää ikävällä tavalla
Unikoulutin nuorempaamme alle vuoden ikäisenä, ja hitaahkon prosessin jälkeen saimme nauttia lopulta säännöllisestä unirytmistä ja yhtäjaksoisista yöunista.
Satunnaista öistä uni-itkua lukuunottamatta nautimme pitkistä öistämme, jotka mahdollistivat aivan uudella tavalla asioiden suunnittelun myös illalle. Koska lapset nukkuivat varmasti koko yön, ja ensimmäinen herätys tapahtuu vasta kello seitsemän, pystyi oman rytminsä suunnittelemaan tämän aikataulun mukaan.
Lue myös: Mites teillä nukutaan? Meillä nukutaan täysiä öitä!
Tiesit aina, mihin ryhdyit, kun valvoit vähän pidempään, koska pystyit laskemaan seuraavan yön unien pituuden.
Tai jos piti saada oikein pitkät unet, niin se oli teoriassa mahdollista menemällä samaan aikaan lasten kanssa nukkumaan. Heh, kyllä minä ainakin kerran niin tein.
Kellojen siirto, onko pakko jos ei halua?
Nyt syksyllä kun kellojen siirto on ollut mielessä jo kuukauden päivät, olemme alkaneet myöhäistää nuoremmaisen nukkumaanmenoa, koska klo 6.00 olisi meille vaan liian aikaisin!
Tiedän, että monissa perheissä tämä on normaali tai jopa myöhäinen aika, mutta ei meillä.
Myöhäistäminen oli aluksi vaikeaa, mutta muutaman viikon jälkeen homma näytti toimivan ihan mukavasti. Puolitoistavuotias nukkui parhaimmillaan aamuyhdeksään, ja yleensä noin kahdeksaan. Juuri niin kuin pitikin!
Itseä henkilökohtaisesti ei kellojen siirto ole vielä tähän päivään mennessä sen suuremmin haitannut, mutta lasten kanssa eläessä olen alkanut pitää sitä hölmönä ja turhana käytäntönä.
Harmi, että siitä ei ilmeisesti luovutakaan ihan niin helposti kuin oli toiveissa. Katsotaan nyt mitä ne EU:ssa saa aikaiseksi. On pari tärkeämpääkin juttua vissiin juuri nyt listalla.
Unikauhukohtaukset on kauheita vanhemmille!
Sitten tuli mukaan kuvioihin ikävä sivuoire tai normaali kehitysvaihe, unikauhukohtaukset. Hän siis herää joko yöllä tai aikaisin aamulla huutamaan raivopäissään. Silloin hän on tilassa, jossa mikään ei auta.
Ei saa koskea.
Ei saa taputella.
Ei saa hyssytellä.
Mikään ei tosiaan auta, pahentaa vaan.
Lue myös: Unikoulusta ja nukkumisesta
Jos tämä tapahtuu keskellä yötä, hän on lopulta jonkun aikaa huudettuaan rauhoittunut itsekseen ja nukkunut aamuun asti. Jonkun kerran tämä on osunut aikaiseen aamuun, jolloin saamme herätä ihan lopullisesti tähän ihanan lempeään herätyskelloon…
Paras tapaus sattui tietenkin juuri silloin, kun olin päättänyt vetää todella överiksi ja tehdä melkein koko yön töitä. Laskin, että lasten pitäisi nukkua jopa yhdeksään asti, joten hyvällä tuurilla saan silti nukkua ehkä jopa neljä, viisi tuntia.
No en saanut.
Kuuden jälkeen alkoi palosireeni rääkyä ja koko perhe hereille… Ei, ei nyt!
Taas kesti pitkään, että saimme hänet tyynnytettyä. Tai vain äiti sai. Jostain syystä hän on alkanut itkeä viime aikoina eri tavalla äitiä kuin ennen. Isin tyttö kun on.
Toivotaan että unet rauhoittuvat pian. Sen aikaa olemme taas varpaillamme ja ilman varmuutta unista.
Onneksi kohta alkaa myös isyysloma, ja pääsen lepäämään täysipäiväisen lastenhoidon pariin!
// Markus
