Raskausviikko 29, tammikuu 2022: Neuvolakuulumisia
Nyt ollaan sitten virallisesti viimeisellä kolmanneksella!
Tuntuu aina yhtä ihmeelliseltä. Aika vaan valuu sormien välistä. Viimeiset kaksi kuukautta ovat heittämällä olleet tämän raskauden seesteisimmät. Ja itse asiassa varmaan viimeisten kahden vuoden terveimmät.
Päänsäryttömyys on ihan käsittämätön olotila
En muista edes milloin minulla olisi viimeksi ollut näin pitkä päänsärytön jakso? Ehkä joskus kuopuksemme imetysaikana vuonna 2019.
Tai no särytön ja särytön. Minulla on viimeisen yhdeksän viikon aikana ollut kaksi vähäistä migreeniä, mikä tarkoittaa minulle säryttömyyttä.
Sitä jää miettimään niitä kaikkia asioita, joita ehkä pitää migreenitriggereinä itselleen: Niskajumi / huonossa asennossa nukkuminen, liian pitkään nukkuminen, liikkumattomuus, syömättömyys, vähäinen veden juonti, huonot unet, voimakkaat hajut jne. Että onko ne triggereitä ollenkaan, vai kuvittelenko vaan?
Mikseivät ne nyt aiheuta minulle särkyä? Onko sittenkin niin, että ainoastaan hormonitasojen heittely tekee minulle migreenin? Vai onko niin, että lähes jatkuvat päänsäryt herkistävät keskushermoston noille triggaaville tekijöille, ja niistä tulee sellaisia vasta kun särkypäiviä on paljon?
En ole nimittäin raskausaikana syönyt mitenkään erityisen terveellisesti, tai liikkunut paljon. Kun uimahallitkin menivät kiinni, ainoa liikunta on viimeisen kahden kuukauden aikana ollut lasten kanssa ulkoilua ja kotipuuhia. Olen nukkunut aivan liian pitkään monina päivinä, en ole kiinnittänyt erityistä huomiota vedensaantiin jne. Mikään ei viittaa siihen, että olisin elänyt jotenkin ”terveellisemmin” tai säännöllisemmin, mutta särkyjä ei vaan ole ollut.
Aivan sama, mutta olen todella nauttinut tästä ajasta, ja saanut paljon sellaisia juttuja tehdyksi, joista olen viimeisten vuosien ajan vain haaveillut. Siivosin mm. lelukaapin, joka on ollut sellaisen kaksi vuotta no-ehkä-joskus-to-do -listalla. Kaikki samaan sarjaan kuuluvat lelut ovat nyt yhdessä korissa ja kaikelle on oma paikkansa. On jännä miten tämä on vaikuttanut myös lapsiin: olohuoneen lattia on pysynyt todella siistinä, vaikka leikkejä on välillä myös sekoitettu.
En voi muuta sanoa, kun että olette todella onnekkaita te, jotka ette kärsi kroonisesta kivusta. Maailma on teille auki!
Paitsi no. Huolensa kullakin.
Neuvolakuulumisia – Raskausviikko 29
Edellinen neuvolakerta oli tällainen perinteinen tsekkaus. Pyysin katsomaan hemoglobiinin, joka oli raudan syömisestä huolimatta jälleen laskenut, ollen nyt 116. Se ei ehkä monelle ole vielä huono arvo, mutta minulla se on laskenut jo 20 pykälää, eli muutos on melko suuri. Katsotaan nyt miten arvo reagoi, kun olen alkanut mättää rautaa huolella vähän joka välissä.
Verenpaineet olivat kohdallaan, eli luokkaa 90/60.
Tyyppiä oli jälleen hankala saada pysymään paikallaan mahassa, mutta viiden kymmenen minuutin ultrauksen jälkeen terveydenhoitaja sai mitatuksi sykkeen 150 pintaan.
Painoni ei ollut noussut lainkaan, enkä ihmettele. Maha on tällä hetkellä niin ylhäällä, että voin syödä kerralla vain pieniä annoksia ja tuntuu että kylläisyys kestää ikuisesti. Olen monesti unohtanut syödä viiden jälkeen ja illalla nukkumaanmennessä mahani on alkanut kurista vaativasti. On ollut pakko nousta ylös vielä tankkaamaan.
Markus ei tällä kertaa päässyt nuhan takia mukaan neuvolaan ja tuntui ihan omituiselta mennä sinne yksin. Olen ollut aika tarkka siitä, että hän on kaikilla neuvolakerroilla mukana eli edes jollain mittarilla täysillä mukana tässä yhteisessä odotuksessa. Ensi kerralla sitten taas!
Mitenkäs siellä porskutetaan? Mikä viikko menossa ja mitkä fiilikset?
// M-E
Lue edellisestä raskausviikosta 28: Kokemuksia sokerirasituksesta
