Raskausviikko 33, helmikuu 2022: Raskaus ja korona
Oon aina inhonnut hippaa.
Sitä, että pitää juosta karkuun, ja lopulta joku saa kiinni ja vielä läppäsee sua.
Jotenkin klassikkoleikistä tulee nykyään korona mieleen.
Kaksi vuotta pystyttiinkin leikkimään koronahippaa ennen kiinni jäämistä!
Mistä kaikki alkoi?
Meillä oli neuvola, ja terveydenhoitaja mainitsi korkeasta sykkeestäni. Se oli pitkän istumisen jälkeen 92. Sanoisin, että itselleni normaali taso on ollut raskausaikana 70-80.
Myös verenpaine, joka oli koko raskauden ajan ollut matala, oli pompannut ns. normaalilukemiin. Enpä tuota sen enempiä miettinyt, sillä verenpaineella on tapana nousta loppuraskaudessa.
Mutta illalla Markus sai viestin mahdollisesta altistumisestaan. Hän teki heti testin, joka värjäytyi positiiviseksi sitä myötä kun liuska kastui.
Meille niin tuttua jo puolen vuoden takaa raskaustestistä.
Koronarokotteet raskausaikana jakavat mielipiteet
Olen ottanut ennen raskautta yhden koronarokotteen ja kaksi raskausaikana. Viimeisimmän sain aika lailla tasan kuukausi sitten. Yhdestäkään rokotteesta minulle ei ole tullut sen kummempia oireita, kuin mustelman tapainen käsikipu.
Lue lisää: Koronarokotetta ja varhaisultraa – Raskausviikko 10
Kun kuulin Markuksen positiivisesta testituloksesta, ensimmäinen ajatukseni oli varmaan: ”Voi ei. Älä tuu mun lähelle! Ei nyt!”
Toinen ajatus: ”No toisaalta, onneksi nyt, eikä synnyttäessä.”
Ja kolmas: ”Luojan kiitos ehdin saada kaikki rokotteet!”
Oma ajatukseni on siis, että olen tehnyt kaiken voitavani sen eteen, että sekä minä itse että vauva selviäisimme taudista mahdollisimman vähällä.
Ymmärrän tavallaan myös sitä puolta, että toimii päinvastoin ja jättää rokotteet ottamatta. Mutta omalla maailmankatsomuksellani ainoa oikea tapa oli toimia näin.
Ensioireet – Raskaus ja korona
Seuraava päivä meni niin, että Markus oli eristäytynyt toiseen huoneeseen, ja minä pelasin aikaa lasten kanssa. Kuinka ollakaan, seuraavana aamuna heräsin esikoisen yskään.
Myös itselläni oireet alkoivat samana aamuna. Olo on ollut koko raskauden ajan aamuisin tukkoinen, mutta nyt panin merkille, että herätessäni hengitin suun kautta.
Tein testin itselleni, mutta se näytti negatiivista.
Mitään muita oireita meille ei tuon päivän aikana vielä ilmaantunut.
Seuraavana yönä molemmat lapset nukkuivat vieressäni ja heräilin esikoisen yskään moneen otteeseen yön aikana. Ajattelin, että aamulla testataan koko porukka uudelleen.
Esikoinen sai heti positiivisen testituloksen. Itselleni tuli haalea positiivinen, joka muuttui pikkuhiljaa selkeämmäksi. Kuopuksella testitulos oli negatiivinen.
Sykkeeni huiteli koko päivän istuessa 100 paikkeilla ja jalkeilla pomppasi helposti 120.
En ole koskaan ennen kokenut minkäänlaisia sydänoireita levossa, ja siksi pulssin ”jatkuva tuntuminen” aiheutti huolta. Jos istuin nojatuolissa niin, että nojasin päällä selkänojaan, syke alkoi tuntua päässä ja pää heilui sykkeen tahdissa.
Makuuasennossa sama toistui mutta niin, että syke humisi korvissa. Erittäin mukavaa kuunneltavaa yön yksinäisiin hiljaisiin tunteihin.
Itselleni ja esikoiselle en saanut mitattua kuin ihan pikkuisen lämpöä, mutta yllättäen kuopuksellamme olikin kuumetta jo yli 38. Hän aina yllättää meidät kuumeellaan!
Olotilani muuttui iltaa kohti hieman tukkoisemmaksi, mutta muuten en en tuntenut vielä seuraavana päivänäkään itseäni perinteisellä tavalla kipeäksi. Otin kuitenkin Markukselta älyrannekkeen lainaan, jotta pystyisin seuraamaan sykkeitäni.
Sykevaihtelukäyrä ilmoitti stressitasoni olevan pilvissä. Toisaalta kello oli Markuksen ja hänellä leposykkeet ovat keskimääräistä ja omaani huomattavasti matalammat, joten tämä osaltaan vaikutti tulkintaan. Mutta joka tapauksessa, syke oli minulla tavallista huomattavasti korkeammalla.
Taudin eteneminen – raskaus ja korona
Seuraavana aamuna myös kuopuksen testi näytti lopulta positiivista. Molemmilla lapsilla oli aamulla kuumetta vähän vajaa 39, mutta kuume lähti särkylääkkeillä laskuun eikä enää noussut noin korkeaksi seuraavina päivinä.
Markuksen ja esikoisen tauti näytti olevan ohi, kun ensimmäisestä positiivisesta testistä oli kulunut neljä päivää. Oma tautini tuli siis muutaman päivän perässä.
Ekana kunnon tautipäivänä aloin olla aivan tukossa ja pää tuntui raskaalta. Vaikka hengittäminen oli helppoa sekä suun että nenän kautta, jollain omituisella tavalla tuntui, että sekä poskiontelot että keuhkot ovat täynnä. Lueskelin jostain, että tämä johtuu tulehdusnesteen kertymisestä keuhkoihin, ja nenässä myös perinteiseen nuhaan kuuluvasta limakalvoturvotuksesta.
Tavallisessa flunssassahan joskus tuntuu, että räkää saa niistää niin paljon kun jaksaa, mutta tässä taudissa en ole joutunut juurikaan niistämään. Sen näkee myös perheemme nenäliinojenkulutusindeksistä. Nenäliinapaketteja ei ole kulunut kuin yksi.
Haju- ja makuaisti lähti minulta toisen tautipäivän iltaan mennessä. Tässä ei sinänsä mitään uutta, sillä ne lähtevät minulta aina flunssassa.
Kolme vuotta sitten keväällä haju- ja makuaistini olivat poissa kolme viikkoa flunssan jälkeen. Tuota tautia seuraavana eli ”koronakeväänä” mietin, olinkohan jo silloin sairastanut jonkin sortin koronaviruksen, kun kaikki puhuivat hajuaistin menettämisestä niin merkittävänä taudin oireena.
Oloni kolmantena tautipäivänä oli siis todella raskas (hah, raskaana!) ja en tiedä oliko silmissäkin jotain oiretta, kun kirvelivät. Olisin vaan halunnut pitää silmät kiinni ja nukkua.
Tyyppi mahassa on potkinut ja nikotellut koko taudin ajan niin kuin ennenkin, eli siitä ei ole tarvinnut kantaa huolta.
Taudin pahin päivä ja käynti terkkarilla
Päivä kolme oli itselleni koko taudin raskain päivä. Nukuin yöllä todella huonosti. Heräilin paljon ja tuntui, että en oikein missään asennossa saanut hengitettyä. Päivällä nukahtelin ja olin omissa oloissani. En olisi suoraan sanottuna jaksanut tehdä yhtään mitään.
Edelleen korkealla jatkanut syketaso, ja hengittämisen vaikeus saivat minut lopulta soittamaan neuvolaan, mutta koska minulla ei ollut ollut korkeaa kuumetta, ei terveydenhoitaja ollut erityisen huolestunut tilanteestani. Pitkät kuumeilut antavat nimittäin syyn verenohennuslääkkeen käyttöön, sillä elimistön kuivaminen on yksi veritulppien riskitekijöistä erityisesti raskaana olevilla.
Jos olet raskaana ja sinulla on korona, kannattaa käydä tekemässä itselleen ”oma arvio”, jolla voi tsekata oman riskinsä sairastua tukokseen ja olla mahdollisesti yhteydessä terveydenhuoltoon.
Terveydenhoitaja kuitenkin lupasi siis keskustella oireistani lääkärin kanssa aamulla ja varata minulle ajan koronavastaanottoon, mikäli tsekkaus lääkärin mielestä olisi paikallaan.
Yöllä tuntui jälleen, etten millään saa hyvää asentoa hengittämiseen ja päädyin olohuoneeseen katsomaan telkkaria. Siinä lipsahtikin yön pikkutunneille, koska koin oloni yöllä istumisasennossa ihmeen hyväksi.
Hyvä olo jatkui aamulla. Tunsin oloni lähes terveeksi. Huvitti suoraan sanottuna, koska olin nukkunut vain viitisen tuntia, ja ollut omalla mini-mittaristollani todella sairas edellisenä päivänä.
Kun terveydenhoitaja soitti, sanoin että olo on parempi, mutta hän oli sitä mieltä, että kannattaisi kaiken varalta käydä tsekkauttamassa verenpaine, hapetusarvot jne.
Ne olivatkin kaikki ihan hyvissä kantimissa. Myös olo oli sen mukainen.
Näinkö vähällä tästä päästiin? Taudin neljäs päivä, ja koen olevani terve. Hah, en usko!
Yhteenveto – Raskaus ja korona
Näyttäisi siltä, että kuopus pääsi taudista kaikkein helpoimmalla. Hän oli oikeastaan vaan väsynyt sinä päivänä, kun kuume nousi korkeammaksi ja lämpöä hänellä oli parina päivänä, mutta se siitä. Muita oireita ei oikeastaan ollut.
Esikoisella oli myös yksi rankempi päivä kuumeineen, ja hän yski kyllä jonkin verran. Muuten oireet olivat hyvin samanlaisia, eli pientä lämpöä mittailimme useampana päivänä.
Katsoisin, että korona kesti itselläni neljä päivää. Oireista ärsyttävin oli tuo voimakas sydämen syke levossa. Myös hengitysongelmat iltaisin/öisin yhdistettynä muutenkin hankalaan olotilaan vauvan ollessa vielä todella ylhäällä keuhkojen päällä olivat rankkoja. Mutta ollessani tarpeeksi väsynyt, nukuin kuitenkin ihan hyvin.
Sanoisin, että tauti oli kokonaisuutena helpompi kun oikein inhottava flunssa, jossa röörit ovat niin täynnä räkää, että hengittäminen sen takia on hankalaa. Myös kuumeettomuus teki tavallaan taudista helpon.
Sitä, kuinka paljon rokotteiden ottaminen on vaikuttanut taudinkuvaan voidaan vain arvailla. Mutta itse olen erittäin tyytyväinen ratkaisuuni. Etenkin taudin alkuvaiheessa rokotteista oli hyötyä huolen käsittelyssä.
Oletko sinä sairastanut koronan raskausaikana? Miten selvisit?
//M-E
Lue myös: Raskaus ja kilpirauhasen vajaatoiminta
