Teimme kesäreissun aina Etelä-Saksaan asti, ja tällä kertaa päätin kokeilla autossa nukkumisen laajentamista kattoteltalla.
Aiemmalla autoreissulla autoon mahtui nukkumaan yksi aikuinen ja jopa kolme pientä lasta. Toinen aikuinen, eli minä itse, jäin ulkopuolelle nuolemaan näppejäni, ja jouduin nukkumaan pienessä varusteteltassa turvaistuimien ja muiden tavaroiden kanssa.
Jo silloin haaveilimme kattoteltasta, joka ratkaisisi kaikki nämä ongelmat!
No miten kävi?
Lue myös: Autolla Saksan Legolandiin ja Pipsa Possu -maailmaan
Kattoteltalla Saksaan – Millainen kattoteltta olisi hyvä?
Alusta asti minulle oli selvää, että hommaan kovakuorisen kattoteltan.
Ajatus lepattavista telttakankaista tai jonkin sortin telttanarujen tai putkien kanssa tappelemisesta ei napannut yhtään. En kaivannut yhtään puoliksi irtonaista pressunpalaa tai ainuttakaan seivästä, tolppaa tai narua joka pitäisi asentaa tai pingottaa johonkin suuntaan.
Tavoitteena oli mahdollisimman vähän erillisiä osia, ja mahdollisimman hyvä suoja säältä kuin säältä.
Helppo pystytys ja kasaaminen. Tai ennemminkin avaaminen ja sulkeminen.
Nämä kaikki toteutuivat valitsemassani mallissa, joka oli juuri toiveideni mukainen.
Yllätyksekseni ostamassani kattoteltassa oli lisäksi sisällä integroitu ledivalonauha, joka teki jo aikamoisen luksusvaikutelman!
Nukkumisjärjestely tulisi siis olemaan seuraava: Auton sisällä nukkuu yksi aikuinen ja 1-2 lasta, ja vastaavasti kattoteltassa nukkuu toinen aikuinen yhden tai kahden lapsen kanssa.
Turvaistuimet ja muut kamat laitetaan yön ajaksi pieneen kahden hengen aputelttaan, joka pystytetään auton viereen.
Siinä se, näin saadaan kaikille katto pään päälle!
Kattotelttailun rajoitteet Saksassa
Hassua kyllä, vasta kattoteltan hommaamisen jälkeen aloin suunnitella tarkemmin tulevaa reissua, ja tutustua samalla tarkemmin sen käyttöön liittyviin asioihin.
Netistä tuli vastaan Saksan lainsäädäntö, jonka mukaan leiriytyminen mihin tahansa on ehdottomasti kiellettyä. Ei ole jokaisella oikeuksia laittaa telttaa pystyyn minne tahansa samaan tapaan kuin Suomessa!
Jahas, mitäs tämä sitten käytännössä tarkoittaa…?
Saksassa saa siis tilapäisesti nukkua autossa ”ajokunnon palauttamiseksi”, eli yhden yön yli. Mutta leiriytyä ei saa.
Ei saa siis asettaa auton eteen tuolia, tai ”pystyttää telttaa”.
Mutta onko kattoteltan avaaminen teltan pystytystä?
Netistä voi lukea monenlaisia tulkintoja asiasta, mutta mitä ilmeisemmin näin on. Sitä tukevat myös havainnot reissulta. Parkkipaikoilla näkyi kyllä paljon matkailuautoja ja reissupakuja, mutta en muista nähneeni yhtään avointa kattotelttaa julkisilla paikoilla.
Käytännössä tämä siis tarkoittaa, että kattoteltalla saa laillisesti nukkua vain virallisilla leirintäalueilla.
Kattoteltalla Saksaan – Matkasuunnitelma
Parin viikon reissustamme vietimme Saksanmaalla viikon verran. Näistä yhteen yöhön oli jo varauduttu etukäteen hotellivarauksella, joten loput yöt tultaisiin nukkumaan kattoteltassa.
Tapamme edetä matkalla on erittäin vahvasti hetkessä eläminen. Majoituksia on mahdoton varata etukäteen, koska emme tiedä kuin korkeintaan karkeasti, että missä päin maailmaa suurin piirtein tulemme liikkumaan minäkin päivänä.
Tälle matkalle oli etukäteen tiedossa menomatkan laivamatkat Turusta Tukholmaan ja Ruotsista eteenpäin Saksaan. Myös matkan päätepisteessä Saksan Günzburgissa oli yksi yö hotellissa varattuna.
Noiden lisäksi vain paluumatkan laiva Tukholmasta takaisin Turkuun oli tiedossa. Ja sitäkin olisi teoriassa mahdollista muuttaa, jos niin haluttaisiin. Tosin kesäisin autolautat ovat aika täynnä sekä hinnat korkeampia, joten vaihto ei ollut ensisijaisesti mielessä.
Yöpaikka tulisi siis löytyä silloin, kun sitä tarvitaan. Ei ennemmin eikä mieluusti kovin paljoa myöhemmin.
Googlailin ja keskustelin keinojärjen kanssa matkasuunnitelmastani kattoteltan kanssa Saksaan, ja sain erittäin hyviä vinkkejä kustannusten optimointiin.
Villin telttailun eli puskaparkkeilun ollessa Saksassa laitonta, on myös mahdollista leiriytyä yksityisten maanomistajien tiluksilla. Monet tilalliset tarjoavat siis matkaparkkimahdollisuuksia tai ihan leirintäaluetyyppistä paikkaa asuntoautoilijoille ja muille vastaaville automatkailijoille. Tällaiset paikat ovat lähtökohtaisesti edullisempia kuin viralliset isot leirintäalueet.
Näitä leiriytymispaikkoja voi etsiä erilaisista verkkopalveluista, kuten Hinterland. Se on siis kuin leirintäalueiden Airbnb.
Etsi yksityisiä matkaparkkeja: Hinterland.camp
Kattoteltalla Saksassa – Yksityiset leirintäpaikat
Menomatkalla Ruotsin puolella puskassa leiriytyminen onnistui helposti. Ruotsissa saa leiriytyä samaan tapaan kuten Suomessa, joten ajoimme vain sopivaan paikkaan luonnon rauhaan, pystytimme leirin ja vietimme yön.
Löysimme myös matkailuajoneuvoille osoitetun julkisen parkkipaikan metsän siimeksestä, jossa yöpyminen muutaman muun matkailijan kanssa oli helppo juttu.
Saksaan päästyämme olin kovasti käyttämässä noita yksityisiä tiluksia, ja ensimmäiseksi yöksi varasin Hinterlandin kautta meille paikan jonkin sortin leirintäalueelta.
Havaitsin, että matkailuautolle paikka löytyy varmaan helposti, koska siihen riittää periaatteessa mikä tahansa paikka, koska autossa on oma vessa ja suihku. Mutta auto ja kattoteltta -yhdistelmällä kaipaamme paikalta nimenomaan noita kahta asiaa, vessaa ja suihkua.
Noilla kun suodattaa, niin vaihtoehdot tipahtavat huomattavasti. Lisäksi kohteiden kuvaukset kannattaa lukea huolella, sillä ilmoitukseen merkitty suihku on jossain tapauksissa ”outdoor solar shower” eli joku ulkoilmassa oleva retkisuihku. Se ei ollut sitä mitä me etsimme.
Löytämäni leirintäpaikka oli edukas ja sillä oli ihan ok arvostelut. Hinta oli 26 euroa yöltä, mikä osoittautui ainakin jälkikäteen ihan edulliseksi hinnaksi, sillä varsinaiset leirintäalueet olivat alkaen 40 euroa per yö.
Valitettavasti tuon ensimmäisen omatoimileirinnän kanssa kävi niin, että saavuimme perille vasta yön pimeän laskeuduttua, ja koko metsäisellä alueella ei ollut mitään valonlähdettä.
Ensin oli hankala löytää, miten sinne alueelle pääsi sisään, koska luvattu Whatsapp-viestin automaattivastaus ei koskaan saapunut. Kun lopulta sain portin lukon koodin automaattisähköpostivastauksella, pääsimme samoilemaan metsäiselle leirintäalueelle, jossa ei ollut ketään muuta kuin me.
Leirintäpaikka löytyi alpakka-aitauksen vierestä. Mutta luvattua vessaa ja suihkua ei sitten löytynytkään oikein millään!
Kiersimme porukalla ”koko alueen” läpi, katsoimme aluekarttaa ja seurasimme WC-opasteita, vain todetaksemme, että mitään vessaa ei ole missään… pieni epätoivo oli jo hiipinyt väsyneeseen matkaseurueeseen.
Lähdin sitten vielä kerran itse ristiretkelle läpi pimeän metsän, ja lopulta löysin kuin löysinkin alueen perältä kontin, jossa oli luvattu vessa ja suihku.
Paikan laatu ei ollut ykkös- eikä ihan kakkosluokkaakaan… Mutta pääsimme kuin pääsimmekin odotettuun suihkuun!
Aamun valjetessa olo oli huojentunut. Paikka oli rauhallinen ja kaunis, metsäinen alue useine eläinaitauksineen. Alpakat tervehtivät meille hyvät huomenet kaikessa rauhassa, ja edelleenkään emme nähneet ketään muita alueella.
Sellainen ensikokemus omatoimileirinnästä Saksassa.
Ei muuta kuin teltta kasaan ja matka jatkuu!
Kattoteltalla puskaparkissa Saksassa
Ensimmäisen etapin jälkeen meillä oli vielä yksi välipysähdys ennen saapumista matkan ”määränpäähän”, eli Etelä-Saksaan.
Ajoimme taas pitkälle iltaan, ja pienen vuoristokylän katselukierroksen jälkeen totesimme, että nyt tarttis taas päästä yöksi jonnekin.
Läheinen leirintäalue oli jo kiinni, läheltä löytyvä potentiaalinen puskaparkki oli ”varattu” sekä muutenkin hieman kyseenalainen paikka jyrkän rinteen laella.
Päätimme ajaa seuraavaan kaupunkiin, ja etsiä sieltä joku parkki, jossa vain ihan pikaisesti ”palautettaisi ajokunto” yön yli ja matka jatkuisi.
Etsimme näitä niin sanottuja puskaparkkeja Park4Night-sovelluksella.
Muutama paikka käytiin katsomassa, ne olivat aika pimeitä. Päädyimme lopulta turvallisen oloiseen, hyvin valaistuun parkkipaikkaan lähellä asutusta. Muitakin oli paikalla, joten siinä pystyi yön yli nukkumaan.
Tässä tapauksessa meidän piti pitää huoli, että mitään ylimääräistä ei jää auton ulkopuolelle. Eli kaikki tavarat piti olla autossa ja kattoteltassa. Myös tikkaat piti nostaa telttaan, että mitään ylimääräistä ei ole auton ulkopuolella.
Tätä asetelmaa ei oltu suunniteltu etukäteen, mutta näytti tämäkin setuppi onnistuvan, ja hyvä niin! Tavaraa oli meinaan melko paljon.
Matkaa jatkettiin aamulla aikaisin, jotta ehdittiin Günzburgiin Legolandiin ja siitä kohti Legohotellia!
Kattoteltalla leirintäalueella Etelä-Saksassa
Hotelliyö oli menomatkan telttailun jälkeen enemmän kuin paikallaan.
Viivyimme Legolandin alueella kaksi yötä. Toiselle yölle kyselin sekä Legolandin leirintäalueelta että parilta muulta, ja ne oli kaikki täynnä.
Ei siinä, löysimme hyvän paikan kaupungin laitamilta luonnon helmasta. Emme taaskaan olleet ainoita paikalla, vaan toisen matkailuauton vierestä löytyi hieno paikka jossa ajokunnon voisi jälleen kerran palauttaa. Heh heh.
Seuraavista öistä kaksi kolmesta vietimme taas leirintäalueilla.
Kyselin taas jostain puhelimitse autopaikkaa, ja täyttä oli.
Hinterlandista ei löytynyt sopivaa paikkaa, ja niiden hinnat muutenkin näyttivät olevan sen verran korkeita, että mitään kustannushyötyä ei ollut sitä kautta saavutettavissa.
Ajoimme sitten suoraan erään läheisen leirinnän pihaan, josta piti sovelluksen mukaan löytyä myös matkaparkkivaihtoehto. Kyselin paikkaa, ja vaikka leirintäalue sekä varsinainen matkaparkkialue olivat jo täynnä, niin saimme jäädä matkaparkin viereen, normaalille parkkipaikalle yöksi.
Huoltorakennus oli alueella moderni ja todella hyvässä kunnossa. Yöpymisestä parkkipaikalla ja suihkujen käytöstä sai sitten pulittaa viisikymppiä. Tässä kohtaa muita vaihtoehtoja ei ollut.
Hieno paikka, mutta en tiedä millä logiikalla meidän kaltaiset reissaajat pääsisivät näistä leirintäpalveluista osallisiksi, kun ne ovat kaikki täynnä, ja etukäteisvarausta ei oikein voi tällä aikataulutuksella tehdä.
Tienvarsimotelli pelastaa ryytyneet matkailijat
Kun päivät oli vietetty nähtävyyksien parissa, niin paluumatka alkoi.
Ajoimme ensin pois sateen alta, ja sen jälkeen alkoi taas sama rumba: Puskaparkkisovelluksen selaaminen ja leirintäalueiden kuikuilu.
Soitto jonnekin, ja täynnä tietenkin taas. Tämän alkoi jo arvata, kun toistui niin monesti joka paikassa.
Sitten löysin jonkun pikkukaupungin ylläpitämän matkaparkkialueen. Sitä voisi kokeilla!
Ajoimme matkaparkkiin, joka oli yhtä vaille täynnä isoja matkailuautoja. Henkilöautomme näytti niiden rinnalla pikku kirpulta, joka oli eksynyt väärään seuraan.
Juttelin siinä muutamien kanssa, että onkohan tämä ok tulla tänne myös kattoteltalla. Ja katselin myös maksuautomaattia miten reilun kympin parkkimaksu maksettaisiin. Se olisi onnistunut näppärästi myös Easypark-sovelluksella.
Sitten käännätin myös infotaulun saksankielisen tekstin Googlella, ja siinä kovasti sanottiin, että alue on sallittu ainoastaan matkailuautoille, ja henkilöautot ovat kielletty.
No, vaikka jonkun juttelemaan tulleen äijän mukaan kuulemma ei siellä mitään valvontaa ole ollut, niin itsellä on periaatteena, että jos maksan jostain yöpaikasta, niin maksan siitä mielenrauhan vuoksi. En maksa kokeillakseni, meneekö läpi vai tuleeko sanomista.
Lähdimme siitä siis ajelemaan eteenpäin, ja vuorossa oli välilataus moottoritien palvelukeskittymän yhteydessä.
Siinä laturilla ollessamme kaikki alkoivat jo olla valmiita yöpuulle, ja epätieto seuraavasta yöpaikasta oli hieman jo rasittavaa.
Noh, havaitsin sivusilmällä, että hei tuossahan on näköjään vastapäätä joku motelli… tsekkasin netistä mikä homma, ja kun latauksen kanssa oli valmista, niin kurvasin auton suoraan siihen motellin pihaan.
”Mä otin meille huoneen, meitä odottaa tuolla sänky!”
”Jeee!”
Motelli oli uudehko, konttielementeistä kasattu itsepalvelumotelli, jonka huone oli yllättävän hienon näköinen.
Tienvarsimotellin kotisivu: ILL Hotel.de
Ainoa ”pikku” puute taisi olla se, että huoneissa ei ollut avattavien ikkunoiden lisäksi varsinaista ilmanvaihtoa ollenkaan. Illalla kun suljimme ikkunat, niin ilma paksuuntui aika reippaasti yön aikana!
Noh, asia korjattiin ikkunat avaamalla.
Ehkä tätä motellia ei oltu suunniteltu järin pitkäikäiseksi, ja rakennusteknisesti oli sitten vähän säästetty epäolennaisista asioista, kuten ylimääräisistä ilma-aukoista.
75 euron hinta yöstä ei ollut ollenkaan paha, verrattuna 50 euron leirintäaluemaksuun.
Samalla toteutui jo ennen reissua puheissa ja suunnitelmissa ollut ”toinen yö jossain muualla kuin autossa”.
Hyvä diili, hyvään paikkaan!
Leirintäalueella Saksassa autolla ja kattoteltalla
Paluumatkan viimeinen yö Saksassa onnistui lopulta niin kuin sen pitäisikin onnistua.
Eli löysin leirintäalueen netistä ja tein varauksen ja maksun suoraan nettisivun kautta.
Kaikki toimi kerrankin nykyaikaisesti ja helposti.
Paitsi saatiinhan me tähänkin käyntiin vielä yksi hankaluus. Kävimme ensin varmistamassa check-inin ihan respan kautta, ja kaiken piti olla ok. Alueen puomi kuulemma avautuu meidän auton rekkarillamme. Mutta kun tulimme takaisin alueelle kauppareissulta, niin eihän se avautunut.
Aikani hinkattua edes takaisin kameran edessä, piti soittaa jonnekin. Sieltä sitten osasi englantia ja avasi portin. Sen jälkeen kaikki sujui hyvin.
Yhteenvetona Saksan leirintäaluekokemuksista voi sanoa, että aika hankalaa näyttäisi olevan, jos ei varaa paikkoja etukäteen.
Etelä-Saksa on etenkin hyvin suosittua aluetta turistien keskuudessa, ja siellä näytti kaikki alueet olevan täynnä.
Matkailuautolla liikkuessa tilanne on varmasti helpompi, koska voi pysähtyä tarvittaessa vaikka rekkaparkkiin Autobaanan levähdysalueelle ja ”palauttaa ajokunnon” siinä ilman mitään kommervenkkejä.
Tällainen puolileirintä saati ihan puhdas telttailu on hankalampaa, kun aina pitää etsiä ja vielä mahtua sallittuun paikkaan leiriytymään.
Mitä majoitukset maksoivat Saksanreissulla kattoteltalla?
Kahdentoista yön reissun majoituskulut kertyivät seuraavasti:
Yksi yö Lego-Hotellissa maksoi enemmän kuin koko reissun muut majoitukset yhteensä, eli noin kolmesataa euroa.
Tämä hotelliyö oli ikään kuin osa Legoland-elämystä, ja olisi ollut korvattavissa viidenkympin camping -yöllä, joten pidän sen erillään muista yöpymisistä.
- Omatoimileirintäalue Berliinin korkeudella Potsdamissa: 26 €
- Campingplatz Seewang, Forggensee-järvellä Etelä-Saksassa: 50 €
- Tienvarsimotelli: 75 €
- Bergmühle, Hannoverin lähistöllä: 40 €
- Oasen Rømø, matkaparkki Tanskassa: 50 €
- 5 yötä puskaparkissa: 0 €
- Viimeinen yö ajettiin läpi yön ja kuski nukkui vasta laivassa aamulla.
Yhteensä: 241 €
(+ Lego-hotelli n. 300€)
Tuohon kahteen ja puoleen sataan meidän viiden hengen perhe olisi saanut noin 1,3 yötä hyvässä hotellissa, tai pari yötä kohtalaisessa airBnb-majoituksessa.
Halvimman luokan Airbnb-majoitusta (n. 80 €/yö) sillä olisi saanut jo kolme yötä.
Ja hyvä huomio: Totta kai itse teltta piti myös ensin ostaa, ja se maksoi aika paljon rahaa.
Mutta olin jo alkuunsa suunnitellut niin, että yritän myydä teltan heti reissun jälkeen. Onnekseni onnistuin tässä, ja näin teltan hankintakulusta ei jäänyt lopulta ollenkaan maksettavaa.
Kattotelttailu Saksassa vs. Pohjoismaissa
Kattoteltta ei osoittautunut millään tavalla optimaaliseksi vehkeeksi Saksassa matkaillessa.
Leirintäalueet ovat täynnä, ja ne ovat viidellä hengellä matkatessa sen verran hintavia, että kattoteltan kustannushyöty on hyvin pieni.
Sen lisäksi moottoriteillä ajaessa kattoteltta tai itse asiassa kattotelineiden kiinnikkeet asettavat maksiminopeudelle suosituksen, joka on kattotelinevalmistaja Thulen mukaan niinkin alhainen kuin 80 km/h. Kattoteltan valmistajan mukaan sen kanssa saa ajaa 120 km/h.
Käytännössä ajoin koko matkan 80–90 km/h, hetkittäin satastakin. Autobaanalla oli helppoa ja melko stressitöntä ajella rekkojen perässä. Heti kun lähti ohittelemaan, niin hommasta tuli paljon rasittavampaa.
Se ohittelu kun ei lopu koskaan, jos siihen lähtee. Ja jatkuvasti saa olla tarkkana peräpeilin kanssa, että milloin joku tulee sieltä kolmeasataa takapuskuriin.
Pohjoismaihin kattoteltta soveltuu huomattavasti paremmin.
Suomi, Ruotsi ja Norja ovat ideaaleja ympäristöjä kattotelttailuun. Siinä missä teltan voi pystyttää minne tahansa, niin kattotelttaa ei varmaan edes lasketa kunnolla telttailuksi.
Viime kesänä näimme, kuinka Norjassa kaikki levikkeet ja tienvarret olivat täynnä kaikenlaisia matkailuautoja, mukaan lukien kattotelttailijoita.
Tanskassa tilanne on jo hieman erilainen, sillä siellä ei voi samaan tapaan leiriytyä minne tahansa, vaan siellä on erikseen määritelty vapaan leiriytymisen alueita. Vietimme Tanskassa vain yhden yön hienolla matkaparkkialueella, joten tähän en sen syvällisemmin ehtinyt tutustua.
Voisin hyvin hankkia kattoteltan vielä uudestaankin, jos olisin lähdössä matkalle Suomen lisäksi Ruotsiin ja Norjaan.
Muualle Eurooppaan en hankkisi, enkä pysty sitä muillekaan suosittelemaan. Toki Saksaa pidemmältä ei ole vielä kokemusta.
Saksanreissulle asuntoauto voisi olla hyvä peli.
Lähdetään sellaisella ehkä ensi kerralla?
// Markus
