Autolla Etelä-Saksaan
Talven pimeänä iltana minulla heräsi ajatus, että pitäisikö vähän piristää perhettä ja heittää ilmoille jotain kesäsuunnitelmaa, että olisi tiedossa jotain isompaa mitä on mukava odottaa.
Startup-henkeen tein pienen powerpointin matkasuunnitelmasta ja pitchasin sen koko perheelle iltapalan jälkeen ruokapöydän ääressä.
Vilauttelin karttakuvia uusista ajoreiteistä Ruotsin halki, ”ruotsinlaivoista” sekä Pipsa Possu -maailmasta.
”Miltä kuulostaa, lähdetäänkö?”
”Joooo!”
Se oli elämäni helpoin myyntipuhe.
Sitten vaan piti painaa muutama kuukausi hommia yötä päivää, niin eiköhän se saada toteutumaan.
Tässä jutussa ensitunnelmia ja yleisiä asioita tästä kesäloman kuumasta road-tripistä.
Matkakohteen valinta
Perheemme kolme lasta ovat kukin hinkanneet moneen kertaan läpi kaikki Pipsa Possut mitä eetteristä löytyy, mutta nyt tilanne alkaa olla se, että ennen pitkää ne ovat taakse jäänyttä elämää.
Nyt jos koskaan olisi siis aika nauttia tuon hassunhauskan possuperheen elosta vielä kerran ja sukeltaa itse sisään sen ihmeelliseen maailmaan.
Lue myös: Pipsa Possu huvipuisto – Ehkä kerran elämässä?
Jo aiempina vuosina olemme haaveilleet Briteissä sijaitsevasta Pipsa Possu -maailmasta, mutta nyt aivan viime vuosina on ilmaantunut uusiakin vaihtoehtoja.
Saksassa on parikin kohdetta, joissa on Pipsa Possu -teemaista huvipuistoa. Heide Park Pohjois-Saksassa sisältää Pipsa-teemaisen alueen, ja sen lisäksi Etelämpänä Güntzburgissa on oma itsenäinen huvipuisto kyseiseen teemaan.
Sen enempää asioista tietämättä, halusin aiheesta parhaan mahdollisen kokemuksen, joten ehdotin kohteeksi etelämpänä sijaitsevaa mahdollisesti parempaa puistoa.
Ajomatkaa tämä valinta lisäsi yli 600 kilometriä suuntaansa, mutta elämä on valintoja!
Matkustusmuoto, miksi autolla?
Ja miksi siis matkaan lähdettäisi oletuksena autolla?
Meillä on jo sen verran paljon aiempia kokemuksia automatkailusta lasten kanssa, että olemme valinneet sen meidän matkustusmuodoksi.
Autolla on käyty jo Tanskan Legolandissa sekä Lofooteilla, joten mikäs siinä olisi Etelä-Saksaan hurauttaessa? Lapset viihtyy ja kaikilla on kivaa, eikö?
Autoilu liittyy vahvasti sekä totuttuun tapaan että reissujemme budjetointiin.
Arjessa meillä on säännöllisesti 3 tunnin automatkoja, jotka sujuvat lasten kanssa jo kohtuullisella rutiinilla. Eikös tuota voi vaan toistaa monta kertaa putkeen ja ollaan Etelä-Saksassa?
Automme kulkee sähköllä, joka keventää ”bensakuluja” ja tekee matkanteosta samalla myös paikallisesti pienempipäästöistä.
Pikkuakkuinen auto myös pakottaa pitämään säännöllisesti taukoja. Siinä missä se hidastaa matkan etenemistä, niin samalla se on myös suuri tekijä sekä oman että lasten jaksamisen kannalta.
Käytännössä yli kahta tuntia ei koskaan ajeta putkeen, ja kaikki pääsee jaloittelemaan vähän väliä. Myös vessa- ja evästauot pidetään latausten yhteydessä, niin niistäkään tarpeista ei yleensä kesken matkan tule huuteluja.
Viimeinen kirsikka kakun päälle on autossa nukkumisen jalo taito, jota opettelimme jo viime kesänä Norjanreissulla. Sehän on silkkaa käteistä rahaa. Sata euroa per yö!
Lue myös: Autolla Lofooteille lasten kanssa
Kyllä, meinasimme siis myös yöpyä matkalla autossamme. Ja tällä kertaa homma oli viety kirjaimellisesti nextille levelille, sillä ”asuntoautoamme” oli laajennettu, ja siinä oli nyt toinen kerros!
Kohteet, Pipsa Possu -maailma ja Legoland
Alun perin lähdimme kokemaan Pipsa Possun ihmeellistä satumaailmaa, mutta pian valkeni, että hei siinä on muuten vieressä tuollainen pieni huvipuisto nimeltä Legoland Deutchland!
Se aito ja alkuperäinen, eli Tanskan Legoland oli jo nähty ja koettu, joten mitään varsinaista tarvetta päästä Legolandiin ei ollut.
Matkan kohokohdaksi suunniteltua hotellielämystä varatessa kävi kuitenkin niin, että kylkiäisenä tuli koko perheelle kahden päivän liput Legolandiin… Ehän siinä auta sitten muu kuin käydä myös Legopalikoiden maailmassa!
Nämä olivat matkan kiinnekohdat, joiden ympärille koko reissu rakentui.
Muut kohteet matkan varrelta valikoitui tapamme mukaan lennosta, aikataulujen, kiinnostuksen ja jaksamisen mukaisesti.
Lue myös: LEGOLAND yhdessä päivässä pienten lasten kanssa
Ajoreitti Tukholmasta Etelä-Saksaan
Koska autolautta Suomesta suoraan Saksaan maksaa mansikoita, ja suorin reitti Ruotsin läpi on jo kertaalleen ajettu, menomatkalle valikoitui Ruotsin rannikkoreitti ja vaihteeksi lautta Etelä-Ruotsista Saksaan.
Saksan läpi oli tiedossa pelkkää ajamista ees taas, mutta paluumatka päätettiin tehdä tietä pitkin Tanskan kautta ja siltojen yli. Tämä osittain myös siksi, että paluumatkan aikataulu oli Tukholman lähtöaikaa lukuun ottamatta täysin avoinna.
Reitti toteutui suunnitelmien mukaisesti, ja kokonaisajomatkaa kertyi vähän päälle 4500 kilometriä.
Lue myös: Autolla Legolandiin – Ruotsin läpi Tanskaan lasten kanssa
Sähköauton lataaminen Saksassa
Lataukset hoitui muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta Ionityn ja Teslan verkostolla.
Ostin molempiin 12 euroa maksavan kuukausijäsenyyden, joilla saa maltilliset hinnat ympäri Eurooppaa.
Saksassa Ionitylla hinta oli lähes kaikkialla vakio 41 senttiä ja Teslalla pyöri aikalailla samoissa.
Ruotsissa ja Tanskassa lataaminen on vähän halvempaa ja hinnat vaihtelee enemmän. Etenkin Teslan yöhinnat oli Ruotsissa edullisia, jopa alle 30 senttiä kilowattitunnilta.
Latausongelmia ei ollut lähes ollenkaan, eikä niitä enää kolmen vuoden sähköautoilun jälkeen odota olevankaan. Nyt sattui niin, että yhden kerran ei lähtenyt ensimmäisellä yrittämällä.
Toki sen voi laskea lataushaasteeksi, että koska en ladannut etukäteen mitään muita sovelluksia, niin ne pari kertaa kun halusin ladata muilla vehkeillä kuin Ionity tai Tesla, niin meni pieni hetki puhelinta roplatessa. Matkan jatkuminen ei ollut näistä kiinni, mutta sain nekin vehkeet käyntiin ja hyödynnettyä nekin parkkiajat lataamiseen.
Lue myös: Sähköautolla Legolandiin – Missä ladattiin ja mitä maksoi?
Autolla Saksaan – Matkan hinta
Matkan hintakomponentteja oli useita, ja niitä makseltiin jo etukäteenkin pitkän ajan kuluessa.
Kokonaishintaa en ole vielä laskenut, mutta tässä joitain osia välittömistä matkakustannuksista.
Syömisiä ja ostoksia ei ole tässä laskettuna, vain matkustamiseen liittyviä kuluja.
Viisi henkilöä, iso henkilöauto + kattoteltta.
Auton lataussähkö eli ”bensakulut”.
- 4585 km, kulutus 20,6 kWh/100km
- Lataussähkö arviolta keskimäärin 0,4 €/kWh
- Yhteensä: 378€ (8,2 €/100km)
Autolautat
- Turku – Tukholma: 77€
- Trelleborg – Rostock: 142,50€
- Tukholma – Turku: 101€
- Yhteensä: 320,50€
Siltamaksut
- Iso-Belt (Tanska): 32,21€
- Juutinrauma (Tanska – Ruotsi): 71,28€
- Yhteensä: 103,50€
Hotelli (1 yö) & Motelli (1 yö)
- Legohotelli: ~300€ *
- Motelli: 75€
- Yhteensä: 375€
Huvipuistot
- Legoland: 185,50€ *
- Peppa Pig Park: 95€
- Yhteensä: 280,50€
* Legohotelli ja Legolandin liput oli pakettina, osuudet arvioitu.
Leirintäalueet
Puskaparkki eli leiriytyminen minne tahansa on Saksassa (ja osittain myös Tanskassa) laitonta, tästä syystä jouduimme olemaan muutamia öitä virallisilla leirintäalueilla.
- Omatoimileirintäalue Berliinin korkeudella Potsdamissa: 26€
- Camplingplatz Seewang, Forggensee-järvellä Etelä-Saksassa: 50€
- Bergmühle, Hanoverin lähistöllä: 40€
- Oasen Rømø, matkaparkki Tanskassa: 50€
- Yhteensä: 166€
Parkkimaksut
Joitain satunnaisia parkkimaksuja kertyi lähinnä Neuschwansteinin linnareissulta ja Pipsa Possu -huvipuistopäivältä. Muutama parin euron normaali parkkimaksu tuli myös maksettua matkan aikana.
- Neuschwansteinin linna 12€
- Pipsa Possu -huvipuisto 12€
- Muut: 8€
- Yhteensä: 32€
Yhteensä
Yhteensä näitä matkan peruskuluja kertyi 1655€.
Näistä ylivoimaisesti kallein yksittäinen juttu oli Lego-hotellissa yöpyminen. Se oli suoraan sanottuna ylihintainen yksittäinen yö, mutta tulipahan koettua. Se oli sellainen kerran elämässä -juttu, joka varmasti jäi myös lasten mieleen. Jos yleensä venytämme penniä etenkin majoitusten kanssa, niin tässä kohtaa meni läpi sormien, maksoi mitä maksoi -mentaliteetilla.
Myös leirintäalueiden maksut olivat yllättävästi turhan korkeita.
50 euroa vessan ja suihkun käyttämisestä on mielestäni hieman liikaa, etenkin silloin kun emme edes mahtuneet varsinaiselle leirintäalueelle, vaan yövyimme sen porttien ulkopuolella ”matkaparkissa”, eli parkkipaikalla.
No mikä sitten olisi ollut sopiva hinta?
Suhteutettuna siihen, että huoltoasemilla suihkuun olisi päässyt neljällä eurolla per henkilö, niin omasta mielestä varmaan noin 30 euroa per yö olisi kohtuullinen summa. Ymmärrän toki myös yrittäjiä. Ei mikään paikka pyöri ilmaiseksi, ja jotain pitää jäädä myös viivan alle kaikkien kulujen jälkeen. Isommalla rahalla sai onneksi myös vastineeksi erittäin siistit tilat.
Lautat ja sillat ovat välttämätön maksu, niille ei voi mitään. Halvemmalla Eurooppaan voisi päästä autolla vain Baltian kautta ajamalla.
Huvipuistot olivat myös arvokkaita, mutta niitä tässä lähdettiin kokemaan, ja ne tuntui ihan käypähintaisilta. Ennen matkaa kolme huvipuistopäivää kuulosti aivan liioitellulta, mutta kuinka ollakaan, viihdyimme ja jaksoimme yllättävänkin hyvin. Lopulta se olikin ihan sopiva aika noihin paikkoihin.
Lataussähkö on Saksassa tiettävästi Euroopan korkeinta tasoa, ja ison automme kulutus kattoteltan kanssa sen kuin suureni, joten matkakulut sen osalta olivat suhteessa korkealla tasolla. Sähköautoilu pohjoismaissa on hieman edullisempaa. Esimerkiksi Suomessa sama kilometrimäärä Ionitylla ladattuna olisi maksanut vain 202 euroa.
Vilkaisin vielä mitä olin ensimmäiseen matkasuunnitelmaan laskeskellut kuluiksi, niin yllätyin! Olin arvioinut matkakuluiksi 2200 euroa + ruuat. Yleensä ei mene näin päin, että jäätäisi alle karkean arvion.
Lue myös: Päivä reissussa pelkillä eväillä – paljonko maksoi?
Kokemuksia autoreissusta Saksaan
Matkaaminen Etelä-Saksaan kolmen lapsen kanssa isolla sähköautolla, jossa on pieni akku ja hidas lataus, ei kuulosta äkkiseltään kovin hyvältä idealta.
Matka sujui kuitenkin yllättävän hyvin, mitään isoa ongelmaa emme kohdanneet. Pienempiä haasteita sitten tulikin vastaan, joka sai matkaajat venymään mukavuusalueidensa ulkopuolelle!
Näistä mieleenpainuvimpina muun muassa omatoimileirintäalue, jonne sisään pääseminen sekä etenkin vessan ja suihkun etsiminen säkkipimeässä, typötyhjällä metsäisellä leirintäalueella vaikutti ensin mahdottomalta tehtävältä, mutta siitäkin lopulta selvttiin.
Tai toinen leirintä Etelä-Saksassa, jossa paikan pyörittäjä, vanha mies, ei puhu lähes sanaakaan englantia ja lopulta oletetun yhteisymmärryksen jälkeen laskee hinnan paperilla ja kynällä allekkain, ja hyväksyttynä maksutapana on pelkkä käteinen. Oho, missä välissä me matkustettiin myös ajassa?
Autobaanalla vasemmalta ohi ampuvia äänekkäitä autoja ei tule ikävä. Pohjoismaissa on erittäin leppoisa liikennekulttuuri siihen verrattuna!
Sitä vastoin Etelä-Saksan vuoristomaisemat turkooseine järvineen ja etenkin lehmänkellojen kilkatus seesteisessä kesäillassa oli tällaiselle kokeneellekin matkaajalle uusi ja raikas lisäys reissuvihkon kokemuskuvastoon!
// Markus
