Ruotsin kautta Lofooteille
Kesäisen autoreissumme reitti kulki Torniosta Ruotsin kautta Lofooteille.
Toisena matkapäivänämme taitoimme matkan Lansjärven levähdyspaikalta aina Nykvågiin, jäämeren rannalle asti.
Navigoinnin mukaan tuolle matkalle aikaa saisi kulumaan vajaa kahdeksan tuntia, mutta sekä Ruotsin puolella, että ihan loppumatkassa olleiden tietöiden takia meillä aikaa meni reilusti enemmän.
Jos matkaan lähdettiin aamulla levähdyspaikalta herättyämme, niin perillä määränpäässä olimme vasta yömyöhään, seuraavan vuorokauden puolella.
Matkan varrelle osuu muutama isompi kaupunki, kuten Jällivaara ja Kiiruna.
Hieman pidemmän pysähdyksen teimme Jällivaarassa. Muuten stopit olivat melko napakoita lataustaukoja ja kaupan kautta ruokailuja.
Lue myös: Autolla Lofooteille, päivä 1
Jällivaara – Ruotsin lappi
Lauantaiaamun aamukahvit saimme hakea Jällivaaran vilkkaasta keskuksesta.
Katselin jo etukäteen netistä, että Jällivaarassa olisi ainakin yksi kiinnostava kahvila-konditoria, Mange Takk, joka on auki myös lauantaina. Ajelimme ruotsalaisen ”fikan” perässä sinne melko suoraan sinne.
Kaupungin laitamilla näkyi tien varrella valtavan suuri motoristien kokoontuminen, ja ehkä siksi keskustassakin oli vilinää. Torilla oli jonkin sortin markkinapäivä meneillään ja kiersimme iloisessa väkijoukossa pikaisen lenkin.
Muutama erikoisempi rakennus pisti silmään, ja päädyimme kurkkaamaan paikallismuseoonkin sisään.
Kierroksen lopuksi menimme vihdoin kahvittelemaan ihanaa Mange Takk – kahvilaan, jonka mansikkabriossipullasta en ehtinyt edes kuvaa ottaa. Myös paikan korvapuustit sulivat suuhun hyvin nopeasti.
Tämä keskusta on sen verran pieni, että selvisimme sieltä hyvinkin nopeasti takaisin autolle.
Gällivaren laskettelukeskuksen juurella saimme ensi silmäyksen korkeisiin vuoriin sekä lumeen.
Hauska yksityiskohta oli pienet leirintäkopit, jotka oli tarkoitettu asuntovaunuilijoille. Vaunu parkkeerataan kopin viereen, ja näin käytössä on laajennettu leiriytymispaikka. Aikamoinen keksintö!
Vuorista aloimme myös havaita niiden oveluutta. Silmä sanoo, että korkeata on, mutta kameraan sitä ei saa otettua kiinni sitten millään.
Silverfallet – Vesiputous pohjois-Ruotsissa
Helppo luontokohde lasten kanssa (ilman hyttysiä) on meidän perheen juttu.
Etsin ennen reissua nopeasti tien vierestä löytyviä kohteita, joihin olisi halutessa helppo poiketa.
Löysinkin kivan vesiputouksen matkanvarrelta, jossa pysähdymme vielä ennen Norjaa.
Tämä oli upea täsmäkohde!
Vaikka ilma oli kolea ja vettä satoi melko kovasti paikalle saapuessamme, autolla sadevaatteita pukiessamme sade ehti laantua ja saimme ihailla kohdetta oikein mukavan raikkaassa säässä.
Paikka oli upea!
Vesiputouksen äänet olivat rajut, mutta kun matkasimme alajuoksulle ja järven rantaan, rauha laskeutui laguuniin.
Saappaiden alla rapisivat sileät liuskekivet.
Kuopus uhmasi saappaiden varsien pituutta verrattuna veden syvyyteen.
Vesi oli turkoosia.
Lapset (ja äiti) juoksivat kivien perässä.
Ihailimme kirkasta vettä ja vuorimaisemia vastarannalla.
Tänne haluaisin päästä joskus käymään aurinkoisella ja lämpimällä säällä.
Norjan maisemia
Maisemat vaihtuivat vuoriin, vuorilta laskeutuviin puroihin ja vesiputouksiin.
Ilma oli välillä hieman uhkaava, välillä vetinen, ja lämpötila oli laskenut jo reilusti siitä mitä se oli edellisenä päivänä ollut Ruotsin puolella.
Lumihuippuiset vuoret, kiemurteleva tie ja valtavat korkeuserot tulivat osaksi maisemia seuraavan viikon ajaksi.
Nykvåg, Vesterålen islands – Kaksi yötä jäämeren rannalla
Reissun ainoan varsinaisen majoituksen olimme varanneet etukäteen Airbnb:n kautta Nykvågista, Norjan puolelta.
Sinne ajelimme yön kähmässä parin latauspaikan kautta.
Luulin, että myös tuo kohde olisi Lofooteilla, mutta lueskelin myöhemmin, että varsinaiset Lofootit alkavat huomattavasti alemmilta saarilta.
Kohdetta lähestyessämme tie kapeni koko ajan, ja lopulta eteen tuli myös erittäin tiukkoja kohtia, joista mahtui vain yksi auto kerrallaan. Liikennettä ei onneksi tuohon aikaan ollut.
Matka tuntui tuskaisen pitkältä, koska takana oli koko päivän ajo ja kello tikitti pitkällä seuraavan päivän puolella.
Helpotus oli suurenmoinen, kun perillä tönössämme vihdoin pääsimme kömpimään unille, ja ihan oikeisiin sänkyihin!
// M-E
