Ennen kaikki oli paremmin
Oli enemmän rauhaa ja enemmän rahaa.
Oli töitä ja oli vapaata. Oli maailma, jossa kaikki oli mahdollista.
Oli yltäkylläisyyttä ja hyvinvointia. Terveyttä ja mahdollisuuksia.
Nyt kaikki on viety.
Meiltä on viety kaikki
Kaikelta on viety pohja.
Millään ei ole enää väliä, koska meiltä on viety elämän perusedellytykset.
Mitä väliä on sillä, montako painoa laitan tankoon, jos toisaalla mietitään, milloin tulee sota?
Enhän mä edes käy salilla. Miksi kävisin? Mitä väliä sillä on?
Miksi edes haaveilla, jos suurin kysymys on joka ikinen päivä sama: Mitä joku huru-ukko jonkun suurvallan johdossa on saanut päähänsä?
Minua ei kiinnosta, mutta luen silti.
En saa siitä mitään, mutta käytän silti elämääni siihen.
Lopetan kaiken
Uutisten lukeminen, niistä huolestuminen. Lopetan sen.
Politiikan seuraaminen, siitä kiinnostuminen. En jää kaipaamaan.
Ideaalit ajatukset, kiinankrääsä, sosiaalidemokratia. Kaikki yhtä turhaa.
Äänestäminen, uskominen ja toivominen. Ei maksa vaivaa.
Kokoomus, persut ja sakset. Ei tule ikävä.
RKP, vähemmistöt ja eliitti, viherpiiperrys ja demarointi. Ei oo mun juttu.
Maajussit ja niiden morsiamet. Ensitreffit ja rakkausreality. Nähty jo.
Halpakaupat ja hypermarketit. Bulkkikalusteet ja epäeettiset trendivaatteet. Pikamuoti ja hidastaminen. Säästämisvinkit ja kulutusjuhlat. Puhelinmyynti ja verkkoasiointi. Digitalisaatio ja eräretkeily.
Laskettelulomat ja huvipuistot. Eihän mulla olisi enää varaa kumpaankaan.
Lentomatkailu, loistoristeily ja hotelliyöt, yhtä kaukaisia asioita kaikki.
Olemmeko nyt huipulla?
Olen siis elänyt nämä kaikki vuosikymmenet, rakentaen tulevaisuuttani jossain hämärässä uskossa, että tulevaisuus on toivoa täynnä ja parempaan päin ollaan menossa.
No ei olla.
Maailma tuhoutuu. Ihmiset voi pahoin.
Rikkaat rikastuu ja köyhät köyhtyy.
Boomerit ei ymmärrä, ja hienotkaan ideat eivät toimi, koska ihmiset ovat niin tyhmiä.
Minkä tässä siis voin tehdä?
Ennen asiat olivat paremmin.
Raha teki onnelliseksi.
Minulla sitä ei ollut, mutta ilmeisesti aika monella muulla oli.
// Markus
Kirjoittaja on vetelä perheenisä Pirkanmaalta, joka on parhaat päivänsä jo nähnyt.
