// Kesän parhaat jutut
Nyt jos koskaan on aika muistella viime kesää ja aloittaa tulevan kesän suunnittelu.
Viime vuoden muistelupostauksessa tuli katseltua kuvia viime kesältä. Olen miettinyt mikä oli kivaa, ja miksi?
Lue myös: Vuosi 2024 – mitä tuli tehtyä?
Mitä haluan tulevana kesänä uusiksi, ja mistä olen valmis luopumaan?
Seuraavassa viime kesän kohokohtia. Näitä muistellessa hymy nousee huulille ja tukkakin alkaa melkein hulmuta vapauden tunteesta!
3. Hääpäivän ajelut Tampereella – kesän 2024 parhaat jutut
Tämän pariskunnan hääpäivää vietetään aina kesäkuun lopulla.
Edellisinä vuosina juhlat ovat olleet aina aika pienimuotoiset, emmekä tällekään kesälle saaneet suuria suunniteltua.
Päivästä tuli kuitenkin odotettua mukavampi. Ilma oli kuin morsian ja ajelimme skuuteilla ympäri Tampereen rantoja. Söimme pizzaa, kahvittelimme ja kävimme kurkkaamassa Tampereen taidemuseon näyttelyn.
En tiedä mikä päivästä teki niin mieleenpainuvan, mutta se jäi minulle mieleen erityisen hyvin.
2. Kuopion kesäkirppikset – kesän 2024 parhaat jutut
Listailin viime keväänä Kuopion kesäkirppikset kesän 2024 bucket listille. Enpä olisi uskonut miten ihana tapahtuma tuo olisikaan.
Lue lisää: 10 houkuttelevaa kohdetta – budjettimatkailun kesä 2024
En myöskään tuolloin tajunnut, että menisin itse sinne myymään. Saati sitä, että lapset innostuisivat myymään siellä omatekemiään koruja. Ja että yhtenä kauniina päivänä myös mummo ja ukki olisivat mukanamme myymässä lasten kanssa heidän yhdessä tekemiään muffinseja?!
Lapset saivat kirpparilta ansaitsemillaan rahoillaan kustannettua itselleen Visulahden reissun ja ah, minulle päivät Kuopion torilla kuumassa auringossa olivat yksiä kesän parhaista päivistä.
Lue myös: Onko Visulahti hintansa väärti?
Saammehan Kuopio tulla teille ensikin kesänä torikirppisreissuille?
1. Matka mummon ja ukin muistoihin – kiertomatka Pohjois-Savoon
Itselleni kesän matkailun absoluuttinen kohokohta oli reissu, jonka teimme mummon ja ukin kanssa heidän vanhoille kotiseuduilleen.
Kävimme katsastamassa talot, joissa he ovat syntyneet ja viettäneet lapsuuttaan. Kiertelimme kylää, jossa he ovat tavanneet ja ”riianneet”.
Tuon reissun mieleenpainuvin paikka oli talo, jossa äitini ja isäni olivat vuonna 1964 aloittaneet yhteisen elämänsä. Talo oli edelleen pystyssä, mutta kukaan ei ollut asunut siinä vuosikymmeniin. Isosiskoni syntyi heidän talossa asuessaan ja ajatukset lähtivät laukkaamaan hetkiin, jolloin oma lapseni oli vastasyntynyt ja olimme vasta muuttaneet uuteen kotiin.
Vanhempani olivat vasta 22- ja 23 -vuotiaita saadessaan esikoisensa.
Tuntuu ihmeelliseltä, kun mietin nyt itseäni kaksikymppisenä, tai saman ikäisiä kummilapsiani.. Että suunnilleen samanlaisia ovat vanhempani olleet suuren vastuun saadessaan. Ja vielä siinä maailman ajassa, jossa vaatteita pestiin käsin talvella järven rannassa.
Kyllä meillä vaan on helppoa nykyään.
Mutta tämä päiväreissu, oli itselleni koko kesän paras reissu.
Monta päivää matkan jälkeen minulla oli erikoinen fiilis.
Ihan kun olisin saanut luvan kurkistaa menneisyyteen.
Ihan kun olisin muutamassa päivässä saanut enemmän ymmärrystä omia vanhempiani kohtaan.
Ihan kun sukupolvien välinen kuilu olisi kutistunut ja eläisimme samaa elämää eri ajassa.
…
Tuo viimeisin matka sai minut taas muistamaan hyvien matkaoppaiden merkityksen. Parempia oppaita tuskin on, kuin ne, jotka ovat kokeneet kohteet joskus historiassa ja osaavat kertoa eläviä tarinoita kohteen ympäriltä.
Kiitokset iskälle ja äitille näiden elämyksien tarjoamisesta meille!
// M-E
Lue myös: Itärajalta Savon sydämeen – kylmää kun kesälomalla
