// Parasta perhe-elämässä just nyt?
Elämä on viime viikkoina ollut tosi hektistä.
Luulin, että ”kiire” loppuisi viimeisiin lastensynttäreihin, mutta pieleen meni. Ei tämä tästä mihinkään ole muuttunut.
Myös blogin kirjoittamisen suhteen on ollut jonkinlainen plokki päällä. Kirjoitettavaa luulisi riittävän, kun arki on niin täynnä. Mutta nyt ei vaan lähde.
Siksipä ajattelin kirjoittaa tällaisen kevyen koontipostauksen. Hyviä juttuja meidän lähiviikkojen elämästä.
Parasta penninvenyttäjälle – Parasta perhe-elämässä
Ikean pyörykkäperjantai: Kaikki liha(tai muu)pulla-annokset puoleen hintaan ja kaupan päälle lipuke, jolla saa 5e alennusta yli 10e ostoksesta tavaratalon puolelta.
Pyörykkäperjantain ansiosta vaatehuoneemme on perjantai perjantailta rakentunut, eli kohta meillä on komero täynnä korihyllyjä. Puoleen hintaan (lähes) tietenkin.
Ja tässä on mahtava mahdollisuus käyttää lapset ”ulkona syömässä” 1e/nuppi. Ei hullumpaa. Itse olen noihin pulla-annoksiin kyllästynyt jo kauan sitten, mutta jos menee syömään puoli tuntia ennen sulkemista, niin saattaa saada vaikka vitriinistä oikein kelvon caesar-salaatin puoleen hintaan.
Parhaat telkkarissa
Koko perheen toiveissa on ollut sohvalla löhöilyä (koska meidän perhe ei koskaan pysähdy) ja olemme miettineet sarjoja, jotka sopisivat kaikille. Ihan pienin ei tästä sarjasta vielä välitä, mutta aloitimme isoimpien kanssa katsomaan Lego Mastersia. Se on aivan huippua yhdessä katsottavaa, ja siitä saa uutta intoa legojen rakenteluun.
Olispa kaikki legot oman värisissään laatikoissa ja olispa niitä paljon!
Viime syksynä seurasimme myös ”Haluatko miljönääriksi?” -ohjelmaa (koska Antti) ja haaveilemme jo tulevasta ”Koko Suomi leipoo” – kaudesta. Olemme katsoneet lasten kanssa ehkä neljä kautta, mutta aivan ensimmäisiä kausia en ole löytänyt mistään. Olisko antaa vinkkiä?
Euroviisut oli myös aivan koko perheen suosikki. Kuuntelimme ja mietimme lauluja automatkoilla ja katsoimme sekä semifinaaleja että finaalia myöhään yöhön. Lasten suosikki tuli kakkoseksi ja äitin voitti!
”I broke the code, whoa-oh-oh”, eläköön Nemo!
Parhaat kirjat
Olen viime aikoina päässyt taas enemmän lukemisen moodiin. Saatan nimittäin välillä olla pitkään vain kirjojen säilytys ja myöhästymismaksujen moodissa.
Huomaan tarttuvani opuksiin, jotka sopivat hyvin erityisesti pikaiseen selailuun.
Bongasin jostain suosituksen Annie Ernauxin ”Nuori mies” teokseen ja varasin sen kirjastosta. Kun sain sen käsiini, mietin, että onko tämä seuraus kansan kadonneesta keskittymiskyvystä, kun kun novellin pituinen kirjoitus oli laitettu omiin kansiinsa?
Long story short, kirja oli hyvä! Lukaisin sen eräänä onnekkaana lauantai-aamuna. Kirja herätteli miettimään vanhenemista, sukupolvien eroja ja toisaalta niiden toisteisuutta.
Pakko suositella, koska kirja on niin lyhyt, että se on vaikea jättää kesken. Kukapa ei haluaisi joskus kopistella myös kirjan takakantta.
Paras ravintola-elämys
Sekä minä että Markus ollaan käyty Napolissa syömässä silloin kun valmistuttiin yliopistolta. Toki muulloinkin, mutta nyt käytiin mun synttärinä Markuksen porukoiden kanssa, ja ah. Se ruoka oli jälleen kerran niin hyvää.
Ja siellä on aina se tavernan tunnelma <3
Ja vaikka lasten kanssa syöminen saattaa joskus olla aikamoista säätämistä, niin tällä kertaa oli niin rentoa ja ihanaa. Ihan melkein niinkun jossain etelässä, jossa lapset on aina kaikkien mielestä kivoja, ja ne käyttäytyykin noiden odotusten mukaan.
Eli Tampereen Pizzeria Napolille ääni meiltä!
Parhaat elokuvat – parasta perhe-elämässä
Käytiin katsomassa lasten kanssa Prinsessa Pikkiriikki, ja se oli kyllä kauhean kiva, etenkin jos kirjat on luettu jo sataan kertaan ja seuraavaa osaa odotettu jo pitkään.
En osaa elokuvakieltä, mutta tykkäsin kovasti näkökulmien vaihdoksista, joita elokuvassa tehtiin oman pihan ja ”muun maailman välillä”. On koti, sellainen pieni näyttämö, ja sitten se joku suuri muu, eli tämä näyttämön ulkopuolinen elämä.
Elokuvassa ei ollut lapsille liian pelottavia juttuja. Ehkä yksi tai kaksi vähän jännää aiheuttavaa, mutta ei sellaista, joista meidän aika arat lapsemme olisivat säikkyneet.
Suositus Prinsessa Pikkiriikille!
Erityisesti kirjoille, mutta myös elokuvalle.
Parhaat elämykset
Vietin synttäreitä huhtikuussa ja kotisynttäreiden lisäksi ihanat ystäväni tarjoilivat mulle yllätyksiä.
Ekana iltana pääsin syömään Thai & Laosiin (kanaa ja punaista currya), mättämään kilon irtokarkkia ja nauttimaan Myrskyluodon Maija -leffaelämyksestä. Curry oli aivan älyttömän hyvää ja leffa ihana. Mulla oli jotain muistikuvia aiemmasta Myrskyluodon Maija -sarjasta, mutta onneks uusi leffa oli jotenkin silotellumpi versio. Ja pääosan näyttelijä teki kyllä aivan huikean suorituksen.
Toisena päivänä pääsin lounaalle pitkän kaavan mukaan Bistro Kattilaan ja sen jälkeen katsomaan Tiikerioopperaa Tampereen Työväen teatteriin.
Kiitos Kati ja Marjo! Perästä kuuluu!
Paras vapaa-ajanviete
- Autoilu. Keväällä autoilu on elämys sellaisenaan. Erityisesti yksin.
- Ihanaa on uudet naapurit, joiden kanssa voi lämpiminä päivinä hengailla pihalla. Meille on nyt jostain syystä sattunut aivan mahtava naapurusto.
- Kirppistely. Myös muut kun minä on ilmeisesti kevätpäissään ja vieneet kirpputorille läjittäin hyvää tavaraa. Olen napannut itselleni niistä osan, eli tehnyt aivan mainioita löytöjä. Kiitos luopujille!
Parhaat vappumunkit – Äänet Seelalle
Tamperelaiset hehkuttaa usein Pyynikin munkkien perään, ja niin hehkutan minäkin.
Mutta vappuna ei jaksa sitä jonottamista, ja kyselinkin tutuilta, että mistä lähteä lapsiperhekokoonpanolla etsimään hyvää munkkia, ilman ruuhkia ja jonotusta.
En saanut juuri suosituksia, joten päädyimme Kahvila Seelaan, eikä olisi voitu paremmin valita. Lämpimiä vastapaistettuja munkkeja suurella pihamaalla ja aurinkoinen kevätpäivä. Isommat lapset leikki leikkejään, kuopus nukkui päikkäreitä ja me saatiin Markuksen kanssa vaan oleskella.
Ensi vuonna taas Seelaan munkille!
Lue myös: Tampereen parhaat kahvilat 2023
Parasta erilaista ajanvietettä
Heti joskus ekan lapsen saamisen jälkeen käsite ”oma aika” oli mulle kauhean tärkeä, sellainen pelastusrenkaan tapainen, ja halusin vaalia sitä.
Nyt koko käsite on kokenut inflaation, enkä oikein osaa samalla intensiteetillä viettää ”omaa aikaa”. Jonkun mielestä asiasta pitäisi kokea jonkin sortin identiteettikriisiä, vielä ei ole sellaista näkynyt, tai se on jo mennyt ohi ja olen sen unohtanut. Olen toki ihmetellyt miksi nykyään käsite ei aiheuta väristyksiä suuntaan ei toiseen.
Noh, koska kuitenkin eräänä arkipäivänä tarjoutui mahdollisuus, varasin junat Helsinkiin ja vietin oman päivän kahviloissa istuskellen ja vanhoja kotikulmia tutkaillen ja fiilistellen. Kävin Akateemisessa (tietty), parissa paperikaupassa 1 2 (joista aina haaveilen) ja kaverin kanssa syömässä (Lie Mi, Korean salad wraps, aivan parasta).
Paperikaupassa (kirjaimellisesti) sattui koominen tilanne, kun vanhempi herrasmies tuli ostamaan kopiopaperia, ja sitä ei kaupasta löytynyt. ”Jo on aikoihin eletty, kun ei paperikaupastakaan enää saa paperia!” Spot on.
Mutta, palatakseni Helsingissä viettämääni omaan aikaan, olihan se erilaista. Ei ihmeellistä, ei maatajärisyttävää, mutta vähän erilainen, sellainen hiljaisempi päivä.
Paras (meille) uusi kahvila
Piipahdettiin Markuksen kanssa Lahdessa – koska voitiin.
Kipaistiin läpi kolme kahvilaa, joista yksi ansaitsee suositukset.
Lahden visuaalisten taiteiden museo Malvan alakerrasta löytyi kiva kahvila, jossa ehdimme vain pyörähtää. Se oli sisustukseltaan niin kiva, että olisi tehnyt mieli viettää siellä pidempikin tovi vaikka koneen ääressä.
Museon näyttelyistä ei tällä kertaa jäänyt kerrottavaa, ehkä ensi kerralla!
Parasta elämässä?
Edelliseen liittyen: Perhe. Vaikka olenkin ollut tässä nyt joidenkin kolmen eri räkätaudin kourissa (astma- ja allergialääkkeet tapissa) viimeiset kaksi kuukautta, ja miettinyt elämän mielekkyyttä, niin on ollut hirveästi hetkiä, että olen tuntenut itseni ihan äärimmäisen onnelliseksi. Oisko ne jotain keväthormoneja, tai aurinkohormoneja tai mitä ikinä.
Ja koko onnellisuushan eskaloitui täysin, kun pakkaset muuttuivat viikossa helteeksi.
Eli miten ihanan helppoa ja mutkatonta, eli kamalaa meteliä ja jatkuvaa reuhaamista. Itkua ja naurua. Välienselvittelyä. Anteeksipyytämistä ja antamista. Ja ei missään nimessä anteeksiantamista. Mattoja rutussa, vaatteet aina lattialla, eteinen tukossa. Astianpesukone aina täynnä tai tiskiallas aina kukkuroillaan. Mitään en muista, paitsi synttärit ja unohdan kaiken paitsi lapset.
Eli sitä parasta elämää!
Mikä teillä tällä hetkellä parasta perhe-elämässä?
Kertoilkaa parhaat viimeaikojen vinkit kommentteihin!
<3 M-E
Lue myös: Kesäkohteita lapsiperheille
